torstai 18. elokuuta 2016

Kierrätyssattuma

Lomahommiksi aina jäävä kotimme ulkovaraston siivous vahvisti pelkoni, sieltä löytyi noin kuusi laatikollista kangasta arkistoituna. Yksi iso laatikko oli täynnä opiskeluaikaisia itse kudottuja kankaita. Viisi muuta oli ostokankaita, osa ihan iskemättömiä paloja, ostettu jonkin tärkeän toteuttamatta jääneen jutun takia. Osa kankaista oli käytetty osittain eli suunnitellusta vain yksi vaatekappale oli valmistunut. Aarteita löytyi, osa jo unohduksiin jääneitä palakankaita, saan niistä lisäpuhtia itselleni aloittaa ompelu. Olen jo etsinyt sopivia kaavoja mieluisimmille kankaille ja pessyt pari koneellista tunkkaisentuoksuisia kankaita.

Pariin laatikkoon, onneksi vain pariin, oli hiiret löytäneet tiensä. Olivat onneksi käyttäneet varastoani vain omana varastona, laatikosta löytyi jätösten ohella siemeniä, muttei onneksi yhtään hiirenpesää. Tilkkuja hiiret olivat kyllä pihistäneet ja kuskanneet Miehen rullaluistimeen pesämateriaaliksi, ne oli pakko laittaa hajun takia  roskiin.
Siivoilun lomassa  kävimme pari kertaa turistiretkellä stadissa, josta löysin Kauppatorilta tuliaiseksi mahtavan sian tai oikeasti vain sen nahan. Sika on eestiläistä käsityötä, ommeltu huolellisesti huonekaluteollisuuden jämäpaloista - multa isot pisteet sille.
Tarkoituksena on itse täyttää se kangaspaloilla tai/ja vanulla ja käyttää sitä istuimena tai rahina. Tämä sopii enempi tai vähempi lastenmielisille eli meillä eniten mulle. Possun lisäksi valikoimaan kuuluivat myös ristilukki ja hiiri, mutta hiiret ei mua sattuneesta syystä innosta ja ristilukista voisi ötökkäkammoinen Likkapimu saada kilarit, jäljelle jäi siis vaan yksi mahdollisuus.



Kangaspaloja mulla nyt sitten riitti reilusti, erityisesti lasten pikkulapsisajan vaatteiden pehmeitä trikoo- ja fleecetilkkuja. Vähän pelkäsin, riittävätkö ne edes, mutta riittivät, reilut kaksi laatikkoa meni, mutta vähän jäi vielä pesämunaa seuraavaan kertaan. Pituudeltaan 75-senttinen sika painaa sikapaljon, mun pakko käyttää sen nostamiseen kahta kättä.

Kiva yhteensattuma aikatauluissa, kaksi tapaa kierrättää yhdistyi. Nyt hurjasti tilkkuja syönyt törkypossuni asuu olohuoneessamme, jossa se sisuksineen sai apulaisiltani tarkan sisäänpääsytarkastuksen, kuten kuvista näkyy.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti