Kesä tuli etuajassa, ihan kuin liian nopeasti, ei ehtinyt edes odottaa, kun kevät odotti ja se jäi vähän kuin väliin tänä vuonna.
Päätökseni mukaan yritin hoitaa villalankatyöt valmiiksi ennen kuin aloitan kesäkäsitöitä. Onneksi onnistuin siinä - ongelma on vaan tämä bloggaus, viimeistely sujuu, kuvatkin saan otettua, mutta tänne ei malta tulla, kun ulkoilma ja pihahommat vetää muualle.
Mutta tässäpä jatkoa lintujutuille, joita aloittelin jo vuodenvaihteessa.
Ensin välipaloina pitkin kevättä neuloin jämistä lintuja, valkoisia ja kirjavia. Linnunnahkoja...
Sitten vähän pipoja ja huiveja rekvisiitaksi.
Enpä ole tainut näin pieniä asusteita ennen tehtailla (paitsi työpaikan biljardikerhon kieltopalkinnon päähän joskus, ne olivat kokoa etusormen pää.)
Peräjälkeen sarjana sitten kaikkien täyttäminen.
Ja tietty kaikki loppukin yhtä kyytiä, vähän kuin sarjakuvaa tekisi, ensin aistivammaiset otukset saavat nokat ja äänet - apua, ei voi pysyä jonossa, kun ei näe mitään!
Kukas sä olet?
Nyt helpottaa, niiden silmät aukeaa, ne kaksi yhdessä ihan oikeina lintuina, melkein, tuli heti luonnetta tekeleille, jotenkin heräsivät henkiin.
Pienet kokoontumiset, järjestäytymiset ja tutustumiset ekaksi, moi moi värikaima!
Ja eikun oksalle istumaan, odottamaan pipokelejä - istumapuuksi sopiva oksa on ollut jemmassa pitkään askarteluja tms varten, pääsipäs vihdoinkäyttöön - tirppejä varten uutta piti hankkia vain helmet silmiksi, kaikki muu löytyi kotoa.
Ja kaikelle tälle syypäänä on nämä kaksi tirppiä,
Arne ja Carlos ja heidän inspiroiva kirjansa.
Kai tuli selväksi, että näitä oli kiva tehdä, voisin jatkaakin vielä, kun tiaislangat on vielä koskematta, västäräkki pitäisi tehdä ja varpunen, siihen ei ole valmista mallia kirjassakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti