sunnuntai 3. maaliskuuta 2019

201. tekstini

Haa, enpäs heti huomannut, edellinen kahden työn postaus oli tämän blogin 200. teksti - onpa mennyt nopeasti aika ja aika monta työtä on valmistunut. Kiva selailla omaa historiaa taaksepäin.

Kuvitukseksi tähän pikku välityö, jossa pääosassa on lähinnä värit - ostin puikot Tampereen messulta ja nyt keksin kokeilla pitkästää aikaa metallipuikkoja ihan tavallisiin sukkiin. Kun kaivoin lankaa esille, hoksasin, että nämä puikot sopii ihan täydellisesti tähän väreiltään räiskyvään lankaan. Jotain vastapainoa edellisille pastellisille töille piti saada!
 Puikot on Taito-osastolla myydyt Addin Roosa-nauhapuikot, niin niitä mainostettiin. Oudot, kunkin puikon toinen pää oli terävä ja toinen tylpempi, mutta molemmat oli liian terävän oloisia mulle, rikoin niillä sormiani ja lankaa. Puikko piti neuloessa joka kerta kääntää niin että sain tylpän pään oikeaan käteen. Mutta ajan kanssa sukkien valmistuttua puikkojen päät tylsyivät ja lakkasivat rikkomasta mitään. Mutta en taida innostua näistä. Lanka sentään on kaunista, tulossa itselle vähän pidemmät ohuet sukat ensi talveksi. Lankaa jää ehkä vielä lapasiin tai sormikkaisiin kahdesta kerästä.

Pehmopaita ja pässinpökkimät

Nyt tulee karkeaa ja pehmeää samalla kertaa, sattuneesta syystä tuli kuvattua ne yhtä aikaa. Tuleepa pitempi teksti tällä kertaa, pitkän tauon jälkeen.

OSA 1
Koska on olemassa pehmopaperia, siksi tästä ekasta hommasta tuli nyt Pehmopaita. Voisi se olla Hattarakin ja Höttönen...

Pistäydyimme yhdellä syksyisellä matkalla Vekaranjärvelle ihan melkein matkan varrella olevassa megamyyntimarketissa Orimattilassa, koska olin nähnyt mainoksia sen käsityöosastosta. No, olihan se iso ja valikoima on laaja, hurjasti etenkin sukkalankoja, Teeteen lankoja, kaikenmoista kuitua. (Ja kameraa ei ollut mukana ja kännyn harvoista kuvista ei ole tänne.)

Itselleni tarttui mukaan silkkimohair-lankaa, en rohmunnut muuta. Jälkeen päin tajusin olevani kovin trendikäs, kun eri puolilla blogeissa alkoivat silkkimohairit tulla esille. Mulla ostopäätöksen teki (edullisen tarjoushinnan lisäksi) enempi hempeät pastellivärit, piti pitkään hiplata keriä, käydä välillä muualla ja palata sitten takaisin ottamaan kasa kahta tarholla olleista väreistä. Kotona sitten kadutti, että jätin hennon vihreän ottamatta harmaan ja lilan lisäksi/sijasta. Mutta lila tuntuu olevan myös trendiväri, siis tämä homma on kaksinkertaisesti trendien mukaista!!
Ajatuksena oli tehdä Lankamaailman sivuilla olleen ohjeen mukainen siistimpi yksinkertainen ja ohut edustuspaita. No, ei onnannut tuo ohuus, koska mun Teetee-lanka olikin neljä kertaa paksumpi kuin ohjeessa mainittu alkuperäinen lanka. Hankin sille kuitenkin kaveriksi ohjeen mukaisen saman sileän ja kiiltävän villa-nokkoslangan. Myös sen väriä piti pyöritellä jonkin aikaa - päädyin yhdistämään hennon lilani tumman harmaan kanssa. Lopputulos on jännästi siftaava väri.
Vähän tekeminen kahdella langalla takkusi välillä, toinen lanka tippui välillä puikolta. Mohair ei ole mitään lempimateriaalia, harvoin olen sitä käyttänyt. Viimeistely oli taas helppoa, lyhyt sauma oli pääntien reunuksessa (senkin olisi voinut välttää), käytännössä vain kaikkiaan 17 kerän langanpäät piti päätellä. Lankaa jäi pari pientä vajaata nöttöstä, menekin arviointi sentään onnistui nappiin.

Ihan muuten vaan kovin yksinkertainen malli, sivuissa kiilat ainaoikeaa, jonka reunoihin tehtiin lisäykset, jotta helmasta tuli leveä. Raglania tehtiin aika alas, kainalo on siksi melkein vyötäröllä.

Kovin on kevyen oloinen paita muhkeudestaan ja kuitujen määrästä huolimatta, painaa 550g. Ihan piti laskea eri kuitujen osuus: villa voittaa, sitä on noin 40% neuleen painosta, silkkiä 10%, mohairia 30 % ja nokkosta loput eli 20%..

OSA 2
Jostain taas tuli vähän outo idea mieleen, ehkä taustana on se pitkäaikainen toiveeni saada pidettyä enempi hameita ja mekkoja myös talvella: villahousut on saatava!

- Näitä tehdessä mieleen tuli lapsuuden leveälahkeiset villahousut, vähän samalla teemalla kuin vanha lastenelokuva Villahousupakko, karkeaa kauniin vihreää sekoitelankaa, niissä polvet ja peppu alkoivat pussittaa heti. Housuissa oli pahinta niiden pistely. Housujen kaverina oli samasta vihreästä sekä oranssinpunaisesta langasta tehty vaakaraitapaita, siitä muistakseni tykkäsin  kovasti.

Ostin marketista lankaa, ekaa vastaan tullutta harmaata Nallea. Luulen värin sopivan helpoiten käyttöön eri hamosten kanssa. Ja kovin kallista materiaalia en raaskinut ostaa tähän kokeiluun.

Ohjetta vähän kaivelin, kun ei ole mikään housuekspertti, Novitan sivuilla oli helpontuntuinen ohje. Vähän tuunasin laittamalla sivuun palmikkoa, jotta tekemisessä on jotain, mikä antaa apua edistymisen seurantaan ja estää pitkästymisen. Lisäksi tein housuni kokonaan joustinneuletta, nämä puikulalahkeet eivät ole sen takia mitenkään kuvaukselliset ilman ihmistäytettä:
 Yksinkertainen on kaunista, ainakin välillä. Ja hittityt värit on nyt mulla IN näköjään. Pitkästä aikaa, outoa.
Toisen osin pitsisen pöksymallin löysin ihanasta Talvineuleita kirjasta, mutta en halunnut koota pöksyjä useasta palasta, koska tunnen itseni ja viimeistelylaiskuuteni. Teenpä toiset myöhemmin, jos innostun näistä ekoista tarpeeksi!

Enpä ole ainoa, muitakin villahousujen tekijöitä löytyy, esim. Pujoliivi. Uusi hittityö nousussa??