Itsensä motivointiostoksilla

Seli-seli, taas sorruin menemään lanka-aleen. Mutta kun mulla on tylsää, enkä jaksa viimeistellä kesken olevia, pitää ottaa järein tietämäni motivointikeino käyttöön eli uusien lankojen ostaminen - pointtina on se, etten saa koskea niihin ennen kuin saan kesken olevat hommat valmiiksi - yleensä toimii...Esimerkiksi edellinen satsi, jonka ostin syksyllä, on päässyt jo puikoilta on jo vähän päässyt viimeistelyynkin, odottavat vaan viimeistelyn viimeistelyä.

Haalean farkun värinen vähän kirjava lanka on uusi tuttavuus. Se sopii vimmaani saada kuvan neule ja käyttää sitä eri vuodenaikoina eli lanka on sekoite, melkein puolet puuvillaa, kolmasosa villaa ja loput eli viidesosa tekokuitua. Värivalinta osui haaleaan väriin, siis aikuistumiseni jatkuu - ei vaan, langan tarjolla olleista väreistä se oli monikäyttöisin, mutta punasävyistä lankaa olisi ostanut, jos sitä olisi ollut riitävästi.

Menin alun perin lankaostoksille tavoitteena hankkia kaunista ja kestävää harmaata lankaa. Löytyihän sitäkin, sekin on uusi tuttavuus. Toivon mukaan se on kestävämpi kuin eka yrityksessä tehdä joustinneuleinen taskullinen perusvillatakki (kuva siitä vilahti täällä) arkikäyttöön, se nuhjaantui ennätysajassa ja  nyt se toimii pääasiassa Vertti-katin päiväunipaikkana, josta joskus saatan saada sen lainaan pihakäyttöön. Kiva ajatus aloittaa työ kerimällä lanka, tulee ihan vanha aika mieleen! Missähän jemmassa on omat sirkansääreni - niin me aikanaan kudontaopinnoissa kutsuttiin kerinpuita, oli pakko tarkistaa, mistä nimi on tullut.

Ja sitten on tämä ilopillerilanka, joka maksoi hunajaa alennuksesta huolimatta, raaskin yhden vyyhdin ostaa kokeiluun. Monista kauniista käsinvärjätyistä väreistä käteeni jäi lopulta tämä upea turkoosi, josta isona tullee pieni pitsihuivi. Kuvassa kaverina on sen väriin sopiva tee-se-itse kaulakoru, jonka nappasin mukaan ihan värin takia.

Tämä kassalta napattu alelanka, tosi paksu sisustuslanka, pääsi heti koukulle, kun kokeilin tehdä ystävänpäiväjuttuja Kotivinkki-lehden ohjeella.

Sukkaaaaa valmiinaaaa

No nyt on pitkää tarjolla, sukkaa nääs. Pitkästä aikaa saan jotain valmista esiteltäväksi. Aloitin nämä jo aikaa sitten, mutta tein niiden kanssa suunnilleen kaikki ne mokat, joita voi näin yksinkertaisessa työssä tehdä eli purin pariin kertaan ja välillä tuumasin ja mallasin leveytä ja pituutta. Lopulta nämä valmistuivat viikon aikana iltahommana.

 Mutta tämä ihana lankakarkki meinasi huopua paljosta silittelystä, jotenkin aivan ihana väri, keväinenkin.

Nyt mulla sitten on tosi pitkät raitasukat ihan perusmallilla ja peruskantapäällä - kunhan vaan pakkasta vielä tulisi! En malta edes höyryttää ennen kuvausta innoissani.

 Taakse tein pienen sauman, joka vähän siisti kerroksen vaihtumiskohtaa, nurjilla silmukoilla

Jotenkin mulla on ollut vimma tehdä raitaa viime aikoina, se on mulle terapiaa.

Onkohan tässä alla olevassa kuvassa riittävästi väriä - jotenkin kaipaan niitä pimeän jälkeen, en raaski edes viedä joulumattoja vielä pois keittiöstä.

Sukat yltävät yli polven ja ylhäällä pysymistä auttaa pitkä joustinneulos.

 Käyttöön tulevat, varmasti, tykkään kovasti! Vaikuttavat olevan ihan sopivat!

Hyvää ystävänpäivää

Pieni myönnytys amerikkalaisille juhlapäiville. Sydämiä ja käsitöihin liittyviä sydämiä.

Hyvää tätä päivää tasapuolisesti ihan kaikille!

Om-om-om-ompelua

Vähän  hitaasti ja rykien kone taas käynnistyy, mutta käynnistyy silti. Siinä on isona apuna pari pikkujuttua - nyt tulee vinkkejä a la Sologato ompeluun liityen.

Kun harvoin ompelee, ei millään voi muistaa, mikä neula milloinkin on koneessa. Itse avustan itseäni tässä jättämällä viimeksi koneessa käyttämäni neulan kotelon hollille - helppo tarkistaa, olikos käytössä viimeksi trikooneula vai tavallinen  neula ja minkä vahvuinen se mahtaa olla (miksi ne laittaa ompelukoneneulatehtaissa niin pienellä neulan numeron - no ehkä siksi, ettei neulaan mahdu isompaa numeroa - käynti optikolla voisi  auttaa...). Toinen apulainen on paininjalan alle jättämäni kangastilkku vinkkinä edellisestä ompelutyöstä.

Koko lailla paras ja vanhin apuväline ompeluharrastuksessani on ollut tämä pieni muovinkappale, Mittaliisaksi sitä kai kutsuttiin. Sen avulla on helppo käännellä päärmeitä - joita nytkin urakalla tein,  kun lähestyvän  kevään ja upouuden ilmalämpöpumpun takia piti saada olohuoneeseen uusi verhokappa ja samalla tuli ommeltua muutama uusi pöytäliina - kaikki kankaat löytyi kotoa pinoista, kauppaan ei tarttenut ollenkaan lähteä.

Pieni nostalgiapläjäys vielä ompeluun liittyen, kun nämä kaksi itsetehtyä neulatyynyä aina avustavat ompeluani. Vaaleanpunainen on tosi vanha, sillä se on alakouluaikainen elämäni eka kankaalle tehty ompelukoneharjoitus (ekaksi piti kai ommella parille piirrettyjä viivoja). Ja tämä eka ajelu tehtiin vielä poljettavalla ompelukoneella, sähkökoneelle pääsi vasta kun taidot vähän karttuivat. Eli ikää sillä on kai 45 vuotta, mutta se on edelleen työssään isojen silmäneulojen säilyttimenä.

Oranssi neulatyyny on sekin aika iäkäs, se oli eka harjoitus, joka piti tehdä syksyllä 1982 viisivuotisen käsityökoulutukseni ompelutunnilla silloisessa Fredrika Wetterhoffin kotiteollisuusoppilaitoksessa. Se on ommeltu käsin (!) pienillä pistoilla, kovikkeena on pahvia. Hyvin palvelee sekin, hyvä apuri - tosin välillä olen reiättänyt vahingossa kyynärvarttani nuppineuloilla, kun tyyny on jäänyt pois kädestä. Pitäisi varmaan askarrella uusi, tämä alkaa olla huonossa kunnossa.

Kai se tästä taas lähtee, oli ihanan kivaa ommella pitkästä aikaa!