Omenoita, joiden lajike on epäselvä, tuli nyt kunnolla, enempi kuin koskaan aiemmin. Ainokainen puumme on ostettu punaisena Maikki kesäomenana, mutta jotain muuta puuta me saatiin. Koko puu melkein kuoli yksi talvi rusakon hampaissa, mutta pikku puu innostui kuoren järsimisestä sen verran, että on kukkinut joka kesä sen jälkeen ja nyt tuli jo vähän satoakin.
Tuloksena parin kilon sadosta, joka säästyi pihlajanmarjakoin hyökkäykseltä, keitin omaa omppuhilloa, mukana kanelia ja vähän sitruunamehua, nam, maistuupa hyvältä. Avuksi löytyi yläkaapista poikamiestyttöaikojen sosemylly, sellainen väännettävä malli, joka toimi riittävän hyvin yhden kattilallisen kanssa. No, miksi mulla on tälläinen historiallinen mylly kaapissa - väsäsin joskus kauan sitten huvikseni pihlajanmarjahyytelöä jonain hyvänä marjakesänä, hyvää sekin oli esim. kanaruokien kanssa.
Lisää omenoita sain naapuripihan puun meidän puolelle tipahtaneista pudokkaista (kun naapuri jätti ne keräämättä kokonaan tänä vuonna), mutta jouduin jakamaan sadon perhosten ja lintujen kanssa - ihan sovussa, otin meille ehjät ja punaiset, kun amiraalille ja linnuille kelpasi ruskeat ja reikäisemmät omenat.
Yhdestä kesäkurpitsan taimesta tuli yksi vaivainen kesäkurpitsa, joka tuhottiin toki ruuaksi täytettynä kesäkurpitsana. Kolmesta kurkun taimesta ei ollenkaan kurkkuja, koska taisin kylvää lopulta löydetyt intiaani- ja sitruunakurkun siemenet vähän myöhässä, kasvu oli hidasta alkukesän kylmyydessä ja kukkia alkoi tulla vasta elokuussa.
Kolme lajiketta olevat tomaatit ovat olleet sisällä kypsymässä, yksikään ei jaksanut kypsyä ulkona. Tulossa on vihreitä, punaisia ja violetteja tomaatteja - tosin violettien värinä on tähän mennessä ollut musta, vihreä ja oranssi, muutama kuva värimuutoksesta kypsymisen aikana alla.
Kypsyneet tomaatit on nyt melkein syöty, loput niistä pääsivät viime viikonloppuna tonnikalalasagneen väripilkuiksi.
Oman pihan tämän vuoden tulokkaasta eli pensasmustikoista ei tänä vuonna vielä ollut iloa, ehkä parin vuoden päästä niitäkin pääse maistamaan. Viime kesän tulokkaan suklaakirsikan satoa sain maistella muutaman kirsikan verran, kun ehdin suojata ne ennen kuin linnut ne löysivät.
Yrtit kasvoivat hitaasti, ei niitä raaskinut paljon käydä hakemassa kattilaan tai keräämässä pakkaseen tai kuivatukseen. Nyt syksyllä yrttilaatikko on sitten ihan täpötäynnä kaikkea, mutta vähän ovat jo menneet yli säilöntäajan.
No meikä-Muumimammaa ilahduttaa, kun pakastin on täynnä mansikoita, mustikoita ja vadelmia, hilloa on keitetty omppujen lisäksi myös mansikoista, ehkä selviämme ensi kesään asti.
Kukkia oli oikein kunnolla tänä kesänä, niistä jo laitoin aiemmin jonkun kuvankin. Nämä kaksi voisi vielä esitellä - innostuivat kukkimaan, vaikka olin miettinyt jo niiden hävittämistä pieneltä pihaltani antamaan tilaa jollekin muulle. Keltainen köynnösruusu saa joka kesä aikaiseksi vain kukan tai kaksi, mutta ihania ne ovat. Kauan sitten hankittu syyshortensia oli jo hukkunut heinään, mutta tänä vuonna nosti muutaman kukkatertun näkyviin. Molemmat välttivät ihanien kukkiensa ansiosta vielä toistaiseksi hävityksen, ehkä ne ovat salaa kuunnelleet omenapuun kohtalon tarinan...
Ai niin, nämä meinasi unohtua kesän sadosta: ämpäriperunoita tuli tänä vuonna hyvin, kokonainen kattilallinen Siikliä, saimme uusia perunoita vielä syyskuussa kattilaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti