Alkukevään pilvinen retkipäivä Turussa on takana, ihan kuin olisi käynyt ulkomailla. Todella hyvä mieli, onnistunut reissu, mielenkiintoista nähtävää ja mukavan puheliaita ihmisiä. Pakko tehdä kesällä uusiksi, voisi istuskella ja kuljestella Aurajokirannassa kummalla puolella jokea tahansa ja ajella Förillä välillä yli.
Pääkohteena käynnillä oli brittiläisten nukkekotien näyttely Aboa Vetus & Ars Nova museossa. Itse arkeologinen Aboa Vetus -museo on jo näkemisen arvoinen, se sijaitsee pääosin maan alla Rettigin huvilan alapuolella lähellä Tuomiokirkkoa ihan jokirannassa. Museon alue kuuluu luostarialueeseen, nähtävissä on rakennusten pohjakerrosten raunioita, kulkuväyliä 1300-luvulta ja kerrostumia jopa asti nykypäivään asti. Nähtävissä on myös esinelöytöjä, mm. Suomen vanhin kissa luurankona tietty.
Vähän itsekehuakin löytyy, kuten turkulaisilla tuntuu muutenkin olevan, mutta eivät he liioittele, ihan aiheesta kaikki kehu on! – Jos joku lukee tätä Tampereella, ei saa suuttua, seuraava kotimaan turistiretkemme on tulossa sinne, saa hämäläiskaupunki yrittää kääntää mun pääni suotuisemmaksi itselleen ja voittaa Turku-elämykset!
Nukkekoteja oli erikoisnäyttelyssä esillä toistakymmentä eri aikakausilta, vanhin oli 1700-luvulla alun perin vaatekaapiksi valmistettu talo ja tuorein oli muutaman vuoden Kaleidoskooppitalo. Osa oli tehty omin käsin ja osa on tehdasvalmisteisia. Kiinnostavimmat niistä olivat iältään siltä väliltä. Kotoa nukkekodeilla on sen verran, etteivät ne mahdu nykykotiin sisälle tai ainakin vaativat oman huoneen, pituutta tai/ja korkeutta saattoi olla pari metriä. Tämä takaa auki oleva maalaistalo taisi lopulta olla oma suosikkini:
Toki tyylihuonekaluilla sisustetut hienostokoditkin olivat tutustumisenarvoisia (piilokuva julkkisten tyyliin, ketähän oli mukana?)
Taloissa on paljon viehättäviä yksityiskohtia kuten kerrosten välillä kulkeva hissi 1870-luvun talossa sekä taidetta seinillä 1930-luvun art deco talossa tai pikkuisia tarve-esineitä esim. leluja. Osa taloista oli yhdestä suunnasta katsottavia, toisten seinät sai avattua kurkistelua varten joka puolelta taloa.
Pari modernimpaa versiota, 1930-luvulta oleva reilun metrin korkuinen talo hassuine asukkaineen tai lähempänä 2000-lukua oleva kerrostalomainen nukketalo
Nukkekotien elämän havainnollistamiseksi olisi voinut myös kuunnella eri nukkekotien asukkaiden selostusta nukkekodin ajankohdan elämästä ääniraidalta – sen jäi väliin koska näyttelyssä oli sen verran ruuhkaa ja meteliä.
Nukkekodin rakentamisesta ja sisustamisesta olen haaveillut jo pitkään, kotona on pari kirjaakin aihepiiristä ja pino lehtileikkeitä. Isäni aikanaan tyttärelleni lahjaksi tekemä nelihuoneinen nukkekoti on varastossa odottamassa aikaa ja tilaa, siitä voisi aloittaa harjoittelun. Tallessa on myös muutama ihan itse väsätty karkeatekoinen huonekalu oman lapsuuden ajan leikeistä. Haaveena on tehdä joskus talo, jossa voisi olla kellarikerroksessa kauppa, joka myy leluja ja käsityötarvikkeita.
Ihan parin korttelin etäisyydellä toisistaan oli muutakin mukavaa nähtävää. Etukäteen oli bongattu kolmen sukupolven käsityöliike Käsityö-Elisa. Saimme neuvoja ja tietoja roppakaupalla paikalla olleelta keskimmäisen sukupolven kauppiaalta. Juttelun lomassa tuli tehtyä päätös tukea näitä pienempi käsityöalan perheyrityksiä jatkossa enempi, sen sijaan että kävisi Lankamaailma-mammutissa rahojaan kuluttamassa. Mukaan Elisasta lähti meksikolaista nylon-lankaa, joka sopii erinomaisesti laukkujen, pussukoiden ja muiden säilyttimien virkkaamiseen. Tätä lankaa ei saa muualta, koska Elisa tuo sitä itse maahan. Lankaa on kolmea paksuutta ja värikartta oli sen verran laaja, että tuli jo valinnanvaikeus. Omien ostoksieni innoituksena oli Strömsön kartanon aittojen väritys, kuva siitä löytyy ainakin täältä Nonnun blogista - kesäkassin suunnittelin virkkaavani.
Toinen etukäteen tehty bongaus oli afrikkalaistuotteiden kauppa Tyttö ja Vuohi. Sen perusti pitkään Keniassa työskennellyt ja asunut pariskunta, joka palasi pari vuotta sitten Turkuun asumaan. Pariskunta hankkii kaikki tuotteensa suoraan tutuilta tekijöiltä. Kyseessä oikeasti siis reilun kaupan puoti, jossa hinnat ovat meikäläisittäin erittäin edulliset. Tästäkään kaupasta emme päässeet ulos ilman jutustelua omistajan kanssa, kuulimme tarinaa töiden taustoista ja niiden tekijöistä.
Tässä alla on omia hankintojani, joita rajoitti vain se, että olimme liikkeellä junalla, ihan kaikkea mielenkiintoista ei voinut ottaa nyt mukaan. Onneksi liikkeelle on tulossa verkkokauppa lähiaikoina. (Apua, unohdin kuvata tähän kirahvijakkarani, vastaavanoloinen seeprajakkara löytyy kaupan sivuita!) Pieni käsin kirjailtu tyyny on Etelä-Afrikasta, loput metalli- ja helmityöt kai Keniasta.
Liian vähälle huomiolle vähän ennen kotiinlähtöä jäi perinteinen, jo 85 vuotta toiminut kotiteollisuusalan toimija Sylvi Salonen, kaksikerroksinen kauppa vaatii uuden käynnin joskus.
Turku-aiheisilla tuotteilla oli myös oma kiva puotinsa, firma nimeltään Kui? design, olisi voinut ostaa vaikka mitä tuotetta samalla turku-aiheisella kuviolla heijastimista lähtien – tästä puodista löytyi myös trendikäs Turkuaiheinen värityskirja.
Meiltä vähän loppui aika kesken tai taisi nähtävää olla niin paljon, esim. vanha kauppahalli, jossa leijui herkulliset tuoksut, jäi läpikävelyn varaan. Kaikki herkkujen maistelu jäi väliin, kun maha oli jo täytetty puheliaan ja ystävällisen tarjoilijan avustuksella turistiteemamme mukaisella brittiläisellä ruualla perinteikkään hotelli-ravintolan viihtyisässä pubissa…
Muutakin mielenkiintoista tuli vastaan, runsaasti houkuttelevan näköisiä ruokapaikkoja. Ennen seuraavaa kertaa pitää etsiä reissuun uusia kohteita täältä, suunnistaa käymään vaikka paikallisten julkkisten suosikkikohteissa.
Lopuksi vielä synkistelyä, etten ihan lentoon lähde: toivon mukaan näin ei tule käymään, tämänkin koululaisten tekemä tulevaisuudenkuvaus löytyi Ars Novan näyttelyn yhteydestä, asukkaana 'pikkutalossa' on lempiotukseni kissan jälkeen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti