101. Minä ja käsityöt sekä yhteenvetona kässäkirjoista

Huomasin just, että tämä on bloggarinurani 101. teksti - onnea mulle siitä!

 

Mun piti koota yhteenvetoa tähän tekstiin läpikäymästäni matkasta kirjahyllyyni ja niihin 30 käsityökirjaan, jotka nostin tänne esittelyyn asti. Mutta samalla taidan juhlan kunniaksi vähän miettiä suhdettani käsitöihin yleensä eli kaivella sitä, mitä olen oppinut tai hoksannut itsestäni vajaan vuoden bloggauksen aikana.

Käsityökirjakasani kanssa mulla on vähän haikea ja hauska matka takana. Hyvä että lähdin sille tielle, vaikka se venyi ja kesti paljon pidempään kuin suunnittelin. Tuli vastaan iloisia yllätyksiä ja mukavia muistoja unohtamistani kirjoista tai myös ihania ahaa-elämyksiä kaikesta siitä, mitä itse voisin jatkossa tehdä. V oisin alkaa opetella uusia tekniikoita, tehdä välillä vaikka valaisimen itse, aloittaa koukkuaminen tai väkertää jotain kaunista kahvipusseista (ei sitä yleisintä punottua kassia) tai opetella enempi uusia teknisiä niksejä neulomisesta ja virkkauksesta. Homma oli aika työllistävä, omassa hyllyssä samalla tuli järkättyä kirjoja ja luetettua tai ainakin selailtua monia esittelystä hylätyksi tulleita kirjoja.

 

Kirjojen ohessa kertasin omaa historiaani, erityisesti 80-luvun käsityöalan opintoja ja vanhoja aloittelevan tekijän töitä kirjoista tulleiden muistojen kautta. Tuli löydettyä uudelleen vanhoja oivalluksia, kaiveltua muistin lokeroista kaikkea sinne hautautunutta ja ideoita. Innostuin kunnolla monta kertaa, paljon useammin kuin 30 kertaa. Voinpa itsekin aina palata tänne blogiin hakemaan niitä samoja fiiliksiä uudelleen.

Ainut haittapuoli on edelleen kasvava krooninen ajanpuute toteutuksen puolella, joka vielä korostui, kun ideoita kasaantui varastooni taas lisää.

En ottanut mukaan esittelyyn monille tuttuja kirjoja, esim. Veera Välimäen kirjoja, Omakopan virkkausraamattuja tai Molla Millsin Virkkureita, saivat kaikki sukka- ja pipokirjatkin jäädä hyllyyn - ihania kaikki ovat, mutta ne ovat olleet paljon esillä mm. täällä blogimaailmassa. Yritin valita esittelyyni sellaiset opukset, jotka eivät välttämättä ole kaikille ennestään tuttuja. Erityisesti nostin esille ne, joista itse sain jotain potkua.

Huomasin kerratessani valitsemiani kirjoja, että mua kiinnostaa paljon sellaiset vähän anarkistiset kirjat, joissa on asennetta tai ainakin hauskoja ja persoonallisia töitä sisältävät kirjat. Toki täysin vakavanoloisia ja tarkkoja hyviä ohjeita sisältäviä kirjoja poimin mukaan. Toisaalta tykkään paljon myös perinnekäsitöistä ja vanhoista klassikkokirjoista. Niistä voi aina hakea ideaa tai sopivaa mallia tai kuviota, vaikka varsinainen toteutus olisi modernimpi. - Idea virkatusta liivimekosta tuli vastaan Kädentaidoissa Tampereella lankamyyjän päällä ja mahdollinen virkkausmalli Tuulenkehrä nimeltään löytyi Mary Oljelta kirjaprojektin yhteydessä - varmaan kesällä saan jotain tästä ideasta aikaan.

En koe olevani mikään tekniikka- tai lankalaatu-kikkailija, vaan tärkeintä mulle on meditatiivinen tekeminen, kunhan ensin suunnittelu, usein se hauskin vaihe on valmis. Se meditatiivisuus ei toki tarkoita tylsää yksitoikkoista työtä, jotain kivaa seurattavaa ja edistymistä auttavaa töissäni pitää olla, värien yhdistely tai kuviomallin tekeminen. Vältän kyllä yleensä tekokuitulankoja (nyt tähänkin tuli poikkeus tulevan kesän kassin nylonlankojen kanssa), mutta sekoitelangat ja eksoottisemmat kuidut ovat alkaneet kiinnostaa.  En kovin usein tee sellaista työtä, jossa seuraisin jotain valmista mallia rivi riviltä suoraan jostain ohjeesta. Yleensä mun koko ajan pitää siis miettiä seuraavia vaiheita. Useimmiten teen suunnitelmat työstä  pitkälle jo koetilkun tai pian ekan kerän neulomisen jälkeen: arvioin langanmenekin laskemalla pinta-aloja, lasken silmukkamäärät, mietin kavennukset ja lisäykset ja mahdollisten kuvioiden paikat.

En esitellyt tässä kirjaprojektissa ollenkaan salaista pahettani, kokoelmakirjoja, joista löytyy ohjeita eri tekniikoittain, materiaaleittain tai vuodenajoittain ryhmiteltynä, esim. Kotiliesi-lehden kustantamat kirjat tms. ne ovat kivoja katselukirjoja, joita hyllyyni tulee välillä aika heppoisin perustein, kylkiäisenä jostain tai yhden kivan mallin takia.

Isosta omasta kirjamäärästäni (kässäkirjoja + askartelukirjoja mulla on yhteensä kai reilut 220 kpl) huolimatta jotain multa puuttuukin kotikirjastosta. Olen aluksi lainaillut monia kirjoja kirjastosta, ja ostanut ne itselleni sopivassa tilanteessa, mutta pari kirjaa on jäänyt kaivelemaan, kun niitä ei ole enää viime käynneillä kirjastosta löytynyt. Molemmista on mulla olemassa joku kopioitu sivu, joskus niistä on ollut vastaan vanhaksi menneitä havaintoja netin myyntisivuilla. Erityisesti näistä kahdesta on jäänyt mieleen vaivaamaan jotain: Dammann + Türkis: Virkkauskirja ja Lavold Elsebeth: Viikinkineuleet.