Vau-virkkausta ja vau-värejä

Musta on vanhempana näköjään tullut hidasliikkeinen, ehdin katsomaan Ernesto Neton näyttelyä Kiasmaan vasta tokavikana näyttelypäivänä, vaikka koko kesän sinne piti mennä. Sorry, tämä näyttely on siis jo mennyt kiinni!

 No, se oli aivan valloittavaa virkkausta!

 Vuonna 1964 syntynyt brasialialainen Ernesto Neto on saanut töihinsä vaikutteita huni-kansan perinteistä ja rituaaleista, joilla he pyrkivät onnellisuuteen ja harmoniseen elämään. Hän korostaa katsojan läsnäoloa ja osallistumista. joten teoksien sisään pääsi (kunhan riisui kengät). 

Todella värikäs, käsin virkatulla puuvillakudoksella katettu suurin rakenne on saanut kuulema muotonsa boakäärmeen päästä. Boa on tärkeä opastava ja voimaa antava eläin. Virkatulle telttaversiollaan Neto loi varsinkin näyttelyssä vierailleita lapsia innostaneen kokoontumispaikan keskelle näyttelyä.

Kiasmaan hän teki  tilauksena tilaan sopivan moniosaisen teoksen, teltan, puun ja majan lisäksi näyttelysalin seiniin oli kirjoittu kuvia ja tekstiä.

Neton teokset ovat myös kannanotto alkuperäiskansojen oikeuksien ja perinteiden kunnioittamisen puolesta sekä kulttuurisen erilaisuuden arvostamisesta 

Kun kerran Kiasmaan asti pääsin, piti katsoa myös toinen väri-ilotulitusnäyttely, jonka tekijä on eteläkorealainen Choi Jeong Hwa, joka  rakentaa suurikokoiset installaatiota yhdistäen kekseliäästi paikallisia ja korealaisia, uusia ja vanhoja, uniikkeja ja massatuotettuja aineksia. Eli töistä löytyy muoviroinaa, helmiä, virkattuja nauhoja sun muuta.

Tämän koko huoneen täyttäneen kattoon ripustetun valtavan 'oviverhoston' läpi pääsi kävelemään eli pääsin taas osallistumaan.

Eniten taisin ihastua oven luo aseteltuihin aukeaviin ja sulkeutuviin valtaviin topatuihin kukkiin.