Pehmeää kuin sammal - tai alpakka

Valmis oliivinvihreä jakku on nyt sitten Sammal mun listoillani - nimi sopii paremmin sille kuin vähän kirpakampi alkuperäinen työnimi Oliivi.

Ekat kuvat tästä löytyy blogistani jo lokakuulta, mm. tämä kuva ihan alusta.

Lähes kaikki omistamani alpakkalanka tuli tuhottua, ei tämä neule jää pyörimään kaappiin kuten langasta alun perin väsäämäni venähtänyt tunika. Tein jakun yhtenä kappaleena aloittaen sen pääntieltä. Apuna kainaloon asti oli Dropsin sivulta löytynyt malli, loppuosan sitten sävelsin itse. Helmaa piti levittää lantiolla, keksin tehdä mallineuleeseen levennykset lisäämällä muutamia sileitä kaistaleita mallineuleeseen - ihan tyytyväinen itse olen tähän keksintööni (kuva on otettu kesken neulomisen ennen mitään höyrytyksiä, kuten näkyy).

Kuviomallihan on peräisin samasta langasta aiemmin neulomastani tunikasta, helppo malli, mutta jotain pientä päänvaivaa se antoi. Malli on pikkaisen erilainen kaarrokkeessa, varsinaisessa jakussa ja hihoissa, koska piti mallin sileät pystyraidat  sovittaa olemassa silmukkamäärään. Oli pakko vähän soveltaa koko ajan tehdessä, kun vain idea oli mielessä aluksi, eli pitkä yksinkertainen helppokäyttöinen raglanhihainen jakku, joka sopii moneen tilanteeseen ja ylettyy lämmittänään peffan alle kunnolla viileässä työpaikan ruokalassa istuessa.

Jakku, jonka väri on parhaiten oikea yllä olevassa kuvassa, on ihanan lämmin, ohut, pehmeä. Loppujen lopuksi sen vahva värikin tuntuu hyvältä, vaikka välillä vähän epäilin sitäkin.

Tämä ei sylje kuten alpakat (tai muut eteläamerikkalaiset samanoloiset  otukset eli laamat, vikunjat tai guanakot) joskus tekee ainakin Tintti-sarjiksessa. Se oli moitteeton neulottava, hyväkäytöksinen ja hillitty malliltaan.

Sen pikkuisia nappeja haikaillin vähän aikaa, kuljetin lankatupsua lompakossa kunnes hoksasin, että kotona on jemmassa voi olla sopivat napit - ja olihan, jopa tasan oikea hassu määrä 11 kpl niitä. Napit on aikanaan ostettu johonkin ihan muuhun, ovat ehkä olleet jopa käytössä, mutta nyt odottivat joutilaana uutta sijoituspaikkaa. Niistä mulla ei olekaan kuvaa, pieniä metallilangasta tehtyjä sykeröitä ne ovat.

Kaiken huipuksi vihreä väri tuntuu olevan nyt tänä talvena poikkeuksellisen pop, joka puolella näkyy vaatteissa, kengissä ja laukuissa vihreää - olen siis ihan hype-tasolla nyt värin kanssa!

Tämä on taas kerran  pieni huijaus bloggauksen suhteen, jakku on ollut valmis jo tovin, valmistui jo reilusti ennen joulua. Neulominen sujui nopeasti, viimeistelyyn eli tässä tapauksessa taskujen ompeluun ja lankojen päätettelyyn ja nappien ompeluun, meni enempi harkinta-aikaa, saumojahan tässä ei ole. Ja kuvaus oli se, joka eniten viivästytti tänne asti pääsyä, pimeää kun on ollut ihan kunnolla.

Käytössäkin tämä on ollut jo muutaman kerran kylmempinä päivinä, mukavan kevyt mutta kuitenkin hyvin lämmin. Tykkään kovasti (vaikken osaa vieläkään poseerata edustavasti silloin kun vihdoin on sopiva sää ja kuvaaja malttaa olla paikalla)!!

Tämä oli lähtötilanne ennen purkamista: