keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Tarina vanhoista farkuista

Tämä juttu on osa tätä jo taakse jäänyttä kesää hallinnutta teemaani pitkään ja hartaasi haudotut/suunnitellut  rästityöt. Lisää sitä on tulossa myöhemmin...
Vaihe 1: (kehtaanko edes tunnustaa, että) ostin jo useita vuosia sitten pihakalusteiden pehmusteita varten supelonia, ihan mittojen mukaan valmiiksi leikattuna. Ajan myötä suunnitelma sattui muuttumaan, kunhan palaset olivat ensin marinoituneet saunassa kissapetinä pitkään. Työstön alle tuli nyt pieneksi pilkottu ja osista yhdistelty pino kun en enää halunnutkaan kahta isoa ja pitkää tyynyä vaan monta pientä. Leikkasin sahalaitaisella leipäveitsellä palat, ei ihan tasaista jälkeen mutta jääpähän reunat piiloon käytössä.


Vaihe 2. Olen keräillyt farkkuja talteen jo pitkään melkein samaan tahtiin, kun kotikirjastooni ilmestyi farkkutuunauskirjoja. Aloitin nyt varovasti harjoittelun muutamalla pihatyynyn päällisellä ja kaiken huipuksi kaikkein inhottavimmista jemmafarkuista, mitä kadun - lisää siitä myöhemmin.

Ratkoin, piirtelin kaavoja ja leikkasin, pinosin eri suuntaan leikatut palat omiin pinoihinsa.

Lopputulos taas oli kuitenkin itselleni  riittävän hyvä ja käyttökelpoinen. Ja innostusta jatkoonkin on, tykkään farkkukankaasta ja sen väreistä. Kankaan kuluneisuus ja värien vaihtelu on mauste, joka täydentää kokonaisuuden.








Uusia suunnitelmia jatkoa varten onneksi on, koska käytettyjen farkkujen pino ei suinkaan madaltunut luuloistani huolimatta, vaan kasvoi kun Mies kaivoi kaapistaan niitä lisää. Noidankehä on valmis! Pitäisi saada vielä yksi iso pihatyynyn päällinen, uusi peite sohvalle mustista ja harmaista farkuista, ehkä joskus jopa se alkuperäinen haaveeni, kestävä kissahuusholliin sopiva sängynpeitto, joissa yhdistäisin farkkupaloja johonkin toiseen, ehkä raidalliseen kankaaseen (nyt se on sanottu 'ääneen', eli ehkä pakko tehdä joskus).

Mutta jotta itse muistan jatkossa kesäisissä sessioissa kohtaamani ongelmat ja keksimäni vinkit, kirjaan ne talteen tähän - ehkä joku muukin voisi niistä hyötyä, etenkin kun kirjoissa näkee vaan kauniita valmiita töitä, eikä homman alkuvaiheeseen ole kovin paljon vinkkejä.
- Kannattaa tehdä hommaa sarjatyönä, purkaa ensin saumoja isommasta määrästä, jotta leikatessa on tarpeeksi materiaalia. 
- Toki voihan saumat vaan tyynesti leikata auki, mutta itse tulin vähän pihiksi ja avasin kaikista lahkeista sen helpomman tavallisen sauman sekä haarasauman. Katesaumat jätin, niitä vähän säästelinkin paloja leikatessani, koska kirjoissa on niistä tehty kivoja töitä.
- Pelkkä tavallisen farkkusauman ratkominen on oma taiteenlajinsa, koska samassa tikissä on tyypillisesti huolittelu mukana eli monta tikkausta joka saumassa. Sauma tuntui purkautuvan helpommin toisesta suunnasta, ja välillä sauma aukesi sopivaa langanpäätä kiskomalla ilman mitään muuta työtä. Onkohan alkuperäisellä ompelusuunnalla joku merkitys?? Kunnollinen, käteen sopiva ja terävä ratkoja on tarpeen.
- Ratkoin jopa lahkeiden päärmeitäkin, koska ne olivat kulumisen takia hauskan näköisiä, osa niistä pääsi jo nyt käyttöön.


- Farkkujen riittävyys per työ on vaikea arvioitava, omassa työssäni sain yksistä aikuisten koon farkkujen lahkeista + takataskuista leikattua 18 palaa kokoa noin 20 x 20 senttiä – siis kun olin avannut saumat. Silppusin yhdet farkut malliksi ja tein arvion pohjaksi. Kannattaa tehdä vähän arviota materiaalin riittävyydestä työn alkupuolella.
- Päätin, etten enää koskaan tee mitään strech-farkuista, niiden ompelu ja asettelu + yhdistely on yhtä tuskaa, kun pitää huomioida hyvin tarkkaan langansuunnat. Erityisesti tyynyn vetoketjun ompelu on puistattava vaihe - en kehtaa näyttää julkisesti omien tyynyjeni vetskareita. (Paljon taisteluni jälkeen tuli jälkiviisaasti mieleen, että toki olisin voinut strech-reunoja jäykistää vaikka ompelemalla siihen nauhaa tai suikaleen tavallista farkkua tms.)
No, opinpa olemaan vähemmän säästäväinen, mutta nyt mulla on tämän harjoitustyön jälkeen käytössä vaan parempaa tavallisesta farkkukankaasta olevaa materiaalia jäljellä seuraavaan hommaan.
 

- Huomasin olevan fiksua suunnitella kaikkien tarvittavien palojen koko etukäteen - siltikin vaikka tein tosi yksinkertaisen mallin nyt kohtuullisen isoista paloista. 
- Mitoissa pitää muistaa saumanvarat ja omassa tapauksessani myös tyynyn paksuus. Itse tein pienet kaavat (mainos)paperista saumanvarojen kanssa. Tein laskelmat kaikista tarvittavista eri kokoisista paloista ja aloitin leikkaamisen isommista osista ensin.
- Farkkujen leikkaamisvaiheessa tulee kauheasti sotkua, pölyä joka paikkaan, kannattaa pitää mielessä perhesovun kannalta.
- Ja toinen riesa on ajankäyttö, meni ihan törkeän paljon aikaa vähän joka vaiheeseen verrattuna uuden metritavarakankaan käyttöön.
- Ompelua myös kannattaa tehdä sarjatyönä, yhdistin tilkkuja jonoiksi katkaisematta lankaa ennen palojen kokoamista.
- Silittämistä olisin voinut tehdä enempi välivaiheissa myös, nyt vedin saumanvaroja auki pääasiassa kynsien avulla ja silitin vain isompien vaiheiden välissä.
Homma hoidettu kuitenkin kohtuullisen pienellä v-tuksella eli kiva saada pihatyynyjä heti kun kesä alkaa olla lopuillaan, eivätpä ehdi sotkeentua käytössä ennen talvisäilöön menoa!






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti