Ensimmäisistä käsitöistä kouluajoilta on tallessa vain rajoitetusti töitä. Osa on pidetty hajalle asti, varsinkin kun ne monet tuli tehtyä mistä sattuu langasta, usein vahvasti tekokuituisesta. Eikä ne ole tuntuneet kaikki ollenkaan säilyttämisen arvoisiltakaan aikanaan. Lisäksi lapsuudenkotiin jääneet työt ovat saattaneet mennä poistoihin äitini hävittämisvimman mukana ihan ilman lupaani tai sitten äiti on purkanut ne ja käyttänyt langat omiin töihinsä.
Mutta jotain löytyy, tässä pieni tarina yhdestä rakkaastani. Tein sen noin 16-vuotiaana 1970-luvun lopulla, lukion alussa. Hankin kasan villasekoitelankoja, joissa oli mukana lempiväriä metsänvihreää ja sen ohessa ruskeaa, valkoista ja mustaa. Sitten aloitin neuloa paitaa ihan omasta päästä sen kummemmin suunnittelematta. Ajatuksena oli kai tehdä rento paita, jossa raidoitus ei ole mitenkään systemaattinen ja raglanhihat. ja nappilista eteen. Eikä ollut apuna käytössä apuvälineitä kuin mittanauha ja sovitus sekä purkaminen, jota ei muistaakseni kovin paljoa tarvinnut tehdä.
Lankaa jäi yli, tein niistä kaulaliinan ainaoikeaa ja samanlaista raidoitusta kuin paidassa, pituutta sille tuli yli kaksi metriä + hapsut, sekin oli kovassa käytössä (ja saattaa olla myös tallessa jossain arkistossani).
Toinen tässä yhteydessä mainittava pakkopaita (=pakko-tehdä-paita) on sekin aika vanha suosikki, ikää sillä on reilut 30 vuotta. Kankaankudonta-opiskelun alussa eli vuosina 1982-3 löysin Pirkanmaan Kotityön ihanat lankakartat ja Pirkka-langat. Koska silloinen poikaystäväni pyysi ítselleen värikästä villapaitaa, ostin tietty uutta suosikkiani Paksu Pirkka -lankaa ja samalla löysin kivan ohjeen tästä langasta tehtävästä modernisoidusta perinnepaidasta. Poikaystäväni hylkäsi paidan heti helman kirjoneuleraidan jälkeen, koska se olikin ihan liian räikeä. Ei langat hukkaan menneet, tein paidan itselleni ja olen pitänyt sitä joka talvi edelleen.
Näitä kahta on kiva vertailla, kumpikin on tehty mieliväreistä sen hetkisillä taidoilla. Esim. viimeistelyssä on isoja eroja, erityisesti saumojen ompelussa. Molemmissa on melko paksu lanka, jota en kovin usein nykyisin enää osta tai käytä. Mutta nuo värit, jotain kehitystä tai ainakin muutosta on tapahtunut muutamassa vuodessa, vähän ääripäästä toiseen. Värien käyttöä oli pakko testailla kudontaopintojen myötä, omalta mukavuusalueelta oli pakko tulla pois.
Värienkäyttö kyllä tasoittui jossain vaiheessa, siitä lisää myöhemmin, jossain muussa arkistojen aarteet postauksessa - suunnitelmissani on kaivella vanhoja aika ajoin ja tuoda tänne näytille enemmän tai vähemmän huonoja tai hyviä, puistatuksia aiheuttavia tuotoksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti