perjantai 29. toukokuuta 2015

Lempikäsityöni juuri nyt


Kaivelin kaapistani jo aiemmin valmistuneita töitäni, erityisesti niitä, jotka ovat etsiytyneet päälleni muita useammin ja mieluummin.

Menneenä talvena olin eniten ihastunut jämälankakasasta esiin kaivautuneita kasasta pieniä neuleita: ihanasta Marimekon alepaidasta ideansa saaneet jämälankasukat, -tuubihuivi ja –pipo sekä sormikkaat. Nämä hippivärit alkoivat pyöriä mielessä paidan kotiutumisen jälkeen ja varsinkin sitten, kun löysin niitä kaikkia laatikoideni syövereistä kotona. Ensiksi tein pienen tuuvihuivin, Veera Välimäen Suuren käsityölehden ohjetta soveltaen, kaksipuoleista palmikkoa ja välissä ainaoikein-raitaa, jossa pääsi kokeilemaan väriyhdistelmiä Ja kun lankaa tuntui riittävän, sarja kasvoi neliosaiseksi (pipo oli jossain hukassa kuvaushetkellä, siinä on sama idea kuin sukkien varsissa, sileän nurjan raitoja vihreällä pohjalla).




Tai vaikka oma muunnelma Bacchus-klassikosta ihanasta (muistaakseni Lang Jawoll Magic) langasta, tein harvakseltaan langankierroilla pitsirei'illä vinoviivoja  ja reunaan virkkasin kapeaa pitsiä ketjusilmukkakaarilla. Se on ollut kaksi talvea oli käytössä samasta langasta tehdyn makkarapipon kanssa. Kuvassa, pesua odottamassa, huivi ei näytä enää kovin uudelta, mutta ei se käytössä ole vielä mitenkään mennyt huonoksi.



Huivi, jota olen ahkerasti pitänyt, on virkattu väriensä takia aikanaan hankitusta Novitan Tico tico langasta - siitä olen tehnyt myös monta muutakin työtä, pari pipoa, lapaset ja  poikittain neulotun, lyhennetyillä kerroksilla muokatun leveähelmaisen tunikan. Mutta tässä on esillä on vain huivi, joka oli ekana pakko saada tehdä. Käytin siihen lopulta pitkän pohdinnan jälkeen moneen työhön jo käyttämääni virkkausmallia. Huivi on pysynyt hyvänä jo kolmen tai neljän talven käytön! Se on sopinut väriltään aika moneen eri takkiini, näihin väreihin en tunnu kyllästyvän ollenkaan.




Myös kolmas huivi pitää mainita, myös se sai alkunsa langasta, pätkävärjätystä Nallesta, jossa oli mukana lempivärejäni. Malli on jostain löytynyt netin kautta, alun perin ohjeessa oli käytössä puuvillaa ja ohjeessa oli tehty pienempi huivi, mutta yläreunasta aloitetun huivin kokoa oli helppo kasvattaa ostetun langan määrän mukaiseksi (muistaakseni kaksi kerää meni).



Vaiko onko se sittenkin ikioma kehitelmä, hiirenharmaa Boyfriend-työnimellä kulkeva taskullinen monikäyttöinen reilunmittainen joustinneuleneuletakki. Tein sen edullisesta norjalaisesta villasekoitelangasta. Se on vaan yhden talven aktiivisen käytön jälkeen melkein jo nypyistä pilaantunut, pitänee tehdä uusi versio paremmasta langasta joskus. Takki ei näytä kivalta vaakatasossa kuvattuna, päällä se on ihan jees, sopii hyvin hävittämään näkyvistä mahamakkarat.


Tai tällä hetkellä uusin valmistunut työ, bambulankatunika, lankana Lankamaailmasta ostettu Hjertegarmin Blend Bamboo, joka on tehty Omakoppa-blogista pihistetyn idean pohjalta  vanhan lempitunikan mitoilla. Tässä on parasta se, että melkein kaikki langat/värit löytyivät jäminä aiemmista omasta lankavarastosta, joka hupeni hyvin, vain pari kerää uutta väriä hankin lisää. Pieni ongelma tunikassa on kaikesta ennakoinnista huolimatta se, että se saa käytössä koko ajan vähän likaa pituutta venymisen takia.




Jatkonosana samoista langoista mustalla kalalangalla vahvistettuna on tulossa kesäkassi, joka mukailee Kotivinkin sivuilta löytynyttä ohjetta Lisään kuitenkin kassin sulkemista varten taskuvarkaiden kiusaksi vetoketjun ja teen yhden pitkän olkahihnan eri tavalla. Ja kolmas osa sarjaa tulee varmaan olemaan pikkulaukku töihin puhelimia sun muita varten, koska lankaa tuntuu riittävän vieläkin.


Toinen tämän kevään työ on silkkialpakkahuivi, joka syntyi Marks & Kattensin Alpaca Silk langasta, jota oli pakko ostaa sen värin ja tunnun takia. Päädyin virkkaamaan siitä klassikkokuviolla huivin, koko lailla samanlaisen, joka mulla oli jo teiniaikana vaaleankeltaisena versiona ja joka on hävinnyt johonkin. Hapsujen sijaan virkkasin kolmiapiloita ketjusilmukkaketjujen päähän. Lankaa meni tasan hankkimani 250 g, vain muutama metri jäi.





Omakopan innoittamana, kuten muutamat muutkin, iloitsen edelleen jo pari vuotta sitten valmistuneesta Ilo-takki-versiostani. Lankana on jo edesmennyt Novitan Polku, värin nimi taisi olla paprika. Palan kokoa piti vähän sovitella, hihat virkkasin myös paloista, olkapäässä on puolikas pala ja liitin palat yhteen veti virkatessa saman tien.






No, kaikki ovat olleet usein ja paljon käytössä, mutta vaikea niitä on laittaa järjestykseen. Pahan tapani mukaan jätän tähänkin taas pitkän listan...

Nyt kun itse katson kuvia, huomaan sortuvani usein samanlaisiin väreihin, vain pari poikkeusta on. Fuksia, marjapuuronpunainen, kanerva jne. - samaa maailmaa kaikki.Tekee ihan hyvää huomata se itsekin eli hyvästä syystä kannattaa  kirjoitella ja kuvittaa tätä blogia, kun oppii itsestään uutta.

  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti