Vanhimmasta päästä ekana mulla on tekeillä on vanhan nahkaisen nojatuolin päälle virkattava huppu isoäidinneliöistä. Kissat, varsinkin nykyisiä apulaisia edeltänyt kaksikko, ovat tuhonneet nahkaa monista kohdista, mutta tuoli on mukana istua. Kielon mieleen tuovasta pätkävärjätystä langasta virkattuja paloja on jo kassillinen, ehdinköhän koota ne hupuksi ennen kuin tuoli hajoaa lopullisesti? Pätkävärjätty lanka oli kompromissihankinta, ei tartte piilotella tai päätellä langanpäitä niin paljon. Päällisen värin piti olla mun mielestä ehdottomasti vihreähkö, koska päällisen raoista pilkottava tuoli on vihreää nahkaa ja vihreää meiltä kotoa löytyy muutenkin.
Melkein valmiina on surutyöni, jonka aloitin saatuani tiedon isäni menehtymisestä pari vuotta sitten, jonkinlainen nettiohjeiden klassikko kai, Hupsistarallaan Villi Pohjola peite. Peitto iski tajuntaani heti hulvattoman hauskana ideana ja osittain myös vanhan suosikki-tv-sarjani mukaan nimettynä. Siitä puuttuu enää lähinnä viimeistely, silmät sun muut. Erona alkuperäiseen ohjeeseen tein sen yhtenä kappaleena intarsia-neuleena - ei ihan fiksua ehkä, koska lankojen selvittelyyn meni välillä puolet ajasta. Kuvaa ei tässä ole, ilman silmiä ja muuta viimeistelyä olevat otukset eivät ole kovin kuvauksellisia.
Pari viime kesänä aloitettua puuvillapitsityötä odottaa tätä kesää ja pihallavirkkauskelejä. Mustasta langasta on tulossa pääkallokuvioista pitsihuivia (tai liinaa), mun versiossa tulee kapeaa pitkää huivia kolmiohuivin sijasta, pääkalloihin löytyi ohje täältä Silmukoita-blogista.
Ohuemmasta valkoisesta virkkauslangasta aloitin viime kesänä ison pöytäliinan virkkaamisen pitkän ajan vastaan pyristelyn jälkeen. Malli alkoi jostain syystä kiehtoa jo virkkauslehden kansikuvassa aikanaan, se oli pakko ostaa. Ja sitten hankkia langat siihen. Ei mulla ole liinalle sopivaa pöytääkään olemassa, mutta minkäs pakkomielteelle mahtaa.
Toinenkin iso liina odottaa ihan viimoista viimeistelyä (lue kunnon pingoitusta), kuusikulmainen vaaleanvihreä rypäle-aiheista ruutuvirkkausta oleva työ - se taisi aikanaan aloittaa nykyisen vimmani virkata. Enpä ole vielä saanut sitä pingotettua mihinkään kotona. Jos joskus saisi sen laitettua takapihan pergolan pihapöydälle päiväkahveja juhlistamaan...jos nyt tarkenee ulkona kahvitella ilman pilkkihaalaria tänä kesänä.
Syksyltä jäi kesken käden murtumisen takia Novita-mallilla ja -langoista tehtävä paksu luumunvärinen (lanka on kuvan väriä selvästi punaisempi, osin harmaa) pitsitunika. Ehdin vaan todeta ohjeen pitsimallin epämieluisaksi tehdä ja löytää toisen tilalle juuri ennen kaatumistani.
Kesken on myös vasta eka kokeiluni (jääräpäinen kun olen ja enkä tykkää käännellä tehdessä sylissä isoja kappaleita) tehdä neulottu lyhythihainen mekko/tunika ilman saumoja aloittaen pääntiestä. Ohje on ollut vuosia sitten Käsityökerhon lähdessä. Sen aloitin ihan väkisin käsi kantositeessä, mutta ei neulominen oikein onnistunut. Mekkonen kaipaa varmaan ihan uutta yritystä syksyllä - tai sitten keksin langasta jotain muuta, jos sen värit vielä jaksavat miellyttää (ohjeen Noron korvanneet Lankamaailman langat on ostettu jo ainakin kaksi vuotta sitten).
Tv-työnä on menossa Kappa-huivi Veera Välimäen kirjasta, kuten niin monella muulla tuntuu olevan työn alla tai jo valmiina. Lankana on ohjeen mukaista Malabrigo Silpace -lankaa kolme väriä ja täydennyksenä vielä kerä Lamana Piura -lankaa. Se ehkä ehtii syksyksi valmiiksi?
Uusimpana listalla on tv-työksi hyvin passaava bambulankatoppi jatkona tunikalle ja kassille (ja sitä ennen muutamalle vanhemmalle paidalle/topille) - olen usein ostanut kerralla koko pussin eli 500 g jotain Blend Bamboo-väriä töihini Lankamaailmasta ja jämälankoja oli kertynyt aika montaa väriä. Löysin idean raidalliseen toppiin Käsityökerhon lehdestä. Piti vaan hakea yhtä vähiin mennyttä väriä kerä lisää. Nyt työ on alussa, tällä kertaa poikkeuksellisesti pyöröneuleena, yritän välttää saumoja ja päästä arvioimaan jämälankojen menekin paremmin, kun molemmat kappaleet syntyy yhtä aikaa.
Siinähän on listaa, mistä valita...aina kun tarttis tarttua johonkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti