Tampereen tuliaiset

On ollut kiva lukea useiden bloggereiden tunnelmia reilun viikon takaisista Tampereen Kädentaito-messuilta. Ja katsella ihania kuvia erityisesti lankakauppiaisen kojuilta, joissa sai taas syödä silmillään makeita värejä (itselläni ei ole kameraa mukana, kun en kehtaa häiritä ketään kuvaamalla). Itse kävin pällistelemässä, poimimassa mielenkiintoisten tekijöiden/myyjien yhteystiedot muistiin vastaisen varalle ja imuroimassa ideoita ja vähän myös tekemässä ostoksia. Jotain uutta aina löytyy, vaikka toki paljon on aina tuttuakin, kun näillä messuilla olen käynyt jo monta kertaa.

Neulojan korvikset löytyi Veicon osastolta, josta löytyy kaikkea kivaa pientä lahjaksi sopivaa, kirjekuoreen mahtuvaa tuotetta, erityisesti koira-immeisille on olemassa jos jonkinlaista tuotetta, jota koristaa erirotuiset koirat.

Ostin unelmalankaa, Louhittaren luolan Ilmatarta ja vielä itselleni poikkeuksellisen hillityn värisenä hopeana unelmajuhlahuiviin, vielä pitäisi valita malli sille. Titityyn kojulta sen ostin, vaikka monella muulla taisi olla samaa lankaa. Onnistuin ostamaan tällä kertaa vain yhtä suunniteltua työtä varten lankaa, vaikka teki mieli hamstrata enempikin. Jatkan uusien ihanuuksien ostoksia sitten, kunhan saan oman varastoni taas vähän hupenemaan.

Mulle ihan uusi tuttavuus, jolla on kiva nimi, Risako tekee hurmaavia hyvänmielen tuotteita (nämä täydellisesti kuvaavat termit lainattu nettisivulta) laukkuja, reppuja ja kukkaroita sekä pienempiä säilyttymiä vanhoista pitsiliinoista ja peitteistä - yksinkertaisesti todella kauniita. Esillä olleissa töissä oli monia tuttuja pitsimalleja näkyvissä. Kiva tapa hyötykäyttää monia perikuntien riesoiksi joutuneita arvotöitä. Kojulta lähti yksi pieni kukkaro mukaani malliksi - ehkä Risakolla voisi vaikka joskus teettää omasta pitsistä jotain?

Lenkkipipot meille molemmille, Miehelle ja mulle,  löytyi Satuvintti Oy:ltä, molemmissa on hauska heijastava kuvio, huom. pääkalloja ei ole mun pipossani.

Ja vihdoin tein pari vuotta panttaamani hankinnan Pirkanmaan Kotityön kojulta, kun vihdoin jaksoin sinnitellä täpötäyden kojun sisäpuolelle muiden tätien kanssa. Sain nyt kerralla kolme eri vuosikertaa Roosa nauha -vihkosesta, jossa on ohjeita sukkiin ja lapasiin. Tuossa keskimmäisessä on jo kannessa aivan ihanat sukat -> työlistalle menevät.

Kirjoja tuli taas muutama hankittua, varsinkin tuo vasemmalla kuvassa oleva ompelukirja voi tulla kovaan käyttöön jatkossa, hassuja persoonallisia vaatteita mahtavine kummallisine taskuineen pellavakankaasta tehtynä. Toista kirjaa voisi soveltaa vaikka matonkuteiden käyttöön, kun meillä ei noita sukkahousuja ole kovin paljon. Alemmat eläinkirjat olivat täynnä söpöjä ideoita, en hennonut jättää ottamatta mukaan niitäkin.

Kokeilua varten yksiä lapasia varten ostin Novitan uutta alpakka-villa-lanka (ja ison kasan bambuisia pyöröpuikkoja eurolla kappale), jotenkin tuntuu siltä, että kotimaisen firman kannatusta pitää jatkaa, jos vaikka nämä uudet enkunkielellä nimetyt langat saisivat innostumaan. Uusissa langoissa on tosin kovin vähän värejä. Lankaa siis tällä messureissulla tuli ostettua yhteensä vain 300 grammaa!.

Joku bloggari oli tänä vuonna innostunut eläinaiheisista silityskuvista - ostin itse vuosi sitten muutaman kuvittaja Pia Westerholmin humoristisen siirtokuvan, niistä on tarkoitus tehdä meidän perheen potretti (variksista tulossa lisää myöhemmin) - toteutus on vielä mietinnässä, tyyny tai seinävaate. Piti kaivaa kuvat tyrkylle odottamaan inspiraatiota.

Verkkokalvolle piirtyi pysyvästi yhden lankakauppiaan päällä olleet virkattu isoäidinneliöön pohjautunut liivimekko ja legginssit, vakuuttava lankamyyjä myyjä mun mielestä (voi kun olisi kuva näyttää hänestä!). Alkoi itsekin mieli tehdä jotain vastaavaa mekkoa, ainakin virkaten, jotain pitsiä...

Ihastuin myös monen muun tapaan turkooseihin kangaspuihin Taitokadun Pirkanmaan osastolla - olivat entisen harjoittelu/työpaikkani Toikan puut tietty! Kuva niistä on ainakin täällä Reijan räsymatto-blogissa.