Kesää on vielä jäljellä kesäneuleille

Meikäläinen kesämekkojen Imelda Marcos sai taas kaappiin yhden omatekoisen mekon lisää pitkästä aikaa. Kai se sinne mahtuu, vaikka muutama muukin mekko siellä jo on...

Vähän jännittää, onko kuvan aiheena vanha Volvo vai uusi mekko - Jätkänpätkän aarre pääsi taustaksi kuvaan värinsä takia, koska se sopii yhteen raitaan hyvin. Meikä ei ole kovin luontainen malli, koittakaapa kestää se, mutta kuvaajan sain sentään värvättyä Miehestä! Yhteistyö sujui yllättävän hyvin, jatkossa toivon saavani enempi kuvia käsitöistäni käytössä.

Mekkolangat ovat olleet jo aiemmin esillä, samoin päättämättömyyteni värien suhteen. Mutta yhtä kaikki, nyt se on vihdoin viimeistelty loppuun ilman purkamisia ja värien vaihtamisia. Pituutta mekollani on tätimäisyyden verran enempi kuin alkuperäisessä mallissa, tämä pituus saattaa vielä venyä käytössä, luulenpa, mutta ainahan voin purkaa viimeisen kapean raidan, jos se pitenee liikaa.

Pitäisi vaan keksiä sopivia käyttötilanteita, ihan arkimekkona en raaski käyttää. En vielä tiedä, miten tämä puuvillavoittoinen  Dropsin Belle, jossa on myös viskoosia ja pellavaa, käyttäytyy.


No, voi tämän kanssa vaikka kiillottaa vähän lisää paraatikunnossa olevaa konepeltiä. Jätkänpätkä on laittanut kulkupeliään kuntoon hartaasti päiväkausia myös ulkoa sisuskalujen lisäksi.

Telkkarityönä kesällä oli helppo huivi mekkolankojen kanssa yhtä aikaa kotiutetuista Rowanin ale-langoista, villan ja puuvillan sekoitteesta nimeltään Summerspun. Mallina on kaikkien tuntema Nurmilintu by Heidi Alander (linkin takana ilmaisohje). 

Käytin tasan 300 grammaa lankaa, joten huivista tuli ohjeen huivia vähän isompi neljällä pitsiraidalla ja huivin reunaksi jäi kapea ainaoikein-raita. Tätä ohjeen lankaa selvästi paksumpaa,  löysäkierteistä ja tosi helposti halkeilevaa lankaa, oli kiva neuloa alun totuttelun jälkeen. Värit eli kaikki neljä ei vihreän sävyä olivat ihania (ne toistuvat parhaiten alimmassa epätarkassa yksityiskohtakuvassa). Ne tekivät mulle jotenkin nostalginen paluun alakouluaikaan, jolloin olin eniten innostunut vihreästä. Ihan käyttökelpoinen iso huivi, mukavan pehmoinen, kevytkin oikeasti, vaikka se on aika paksu.

Tämän mun huivin nimi ei ole kyllä kevyt Nurmilintu, enempi vaikka rankempi Kuusikko, siltä pitsimalli näyttää läheltä katsottuna.

Mitä, taas autoa tulee väkisin näihinkin kuviin, renkaita löytyy parikin pinoa Jätkänpätkän jäljiltä pihaltamme.