Kun sain yhden pari talvea vaivanneen vaatekaappini puutteen eli sinisen talvijakun tehtyä, seuraavan homman miettiminen on alkanut takaraivossa: tarttisin varmaan myös uuden vihreäsävyisen tai punaisen perusvillatakin, siistin sellaisen, koska pari vanhaa rakasta takkia on mennyt jo niin nyppyiseen kuntoon, etten kehtaa julkisesti niitä käyttää.
Vihreäsävyisen voisin tehdä purkulangasta - kaapissa lymyää käyttämättä jäänyt alpakkatunika, jonka mittasuhteet ovat pielessä, kun en aikanaan tajunnut sen venyvän niiiin paljon pituutta. Dropsin Alpaca-lankaa olisi lähes 600 grammaa käytettävissä, kunhan vaan jaksan ensin purkaa tunikan. .
Tämä juttu ja kuva on mulle itselleni varoitukseksi ja muistutukseksi: alpakka siis venyy, pitää olla tarkempi mittojen kanssa ettei vyötärö valahda lantiolle. Väri oli ok, lankaa oli kiva neuloa, mutta purkuun menee. Pohjana tälle fiaskolle oli Novita-lehden ohje, johon vaihdoin yläosan mallineuleen toiseksi. Voisi vaikka tehdä takin pääntieltä aloittaen - koska jopa uusimmassa Novitan syksyn lehdessä on jo monta ohjetta vastaavaan, kai munkin täytyy alkaa antaa periksi. Raglaniin ihastuin uudelleen jo viime talvena, sillä voisi nyt jatkaa ja keksiä vaikka jakun helmaan jotain hauskaa, taakse joku jippo esim. halkio. Tai laittaa kuviota, pitsiä tai palmikkoa vain osaan kappaleista samaan tyyliin kuin Novita-ohjeessa. Tällä tavalla voisin saada langan riittämään, kun helmaa voi tehdä niin pitkälti kuin lankaa riittää hihojen jälkeen.
Ja ihan uutta lankaa tuli ostettua, kun halvalla sai. Ostopäätökseen vaikutti myös langan nimi, se on kaimani. Tästä tulee se oranssiin vivahtava punainen jakku, ohut ja pitkä, malliltaan yksinkertainen jakku, neulemalli on vielä hakusessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti