Etenee, mutta vähän hitaasti

Purkulangasta aloittamani alpakkajakku etenee ihan ok, välillä miettimistä vaatien, välillä vaan nauttien ihanan pehmeästä ohuesta langasta nauttien kovalla vauhdilla. Löysin avuksi Dropsin sivulta hyvän ohjeen, josta sain apua silmukkamäärien ja neuleohjeen kanssa. Dropsin mallin nimi oli Olivia - tämä oma versio taitaa olla nyt sitten Oliivi - kaikki, mitä mä teen nyt, viittaa kasvimaailmaan tai ruokaan...ei vaan, jotenkin kaikille hommille tulee annettua työnimi.Kaiken huipuksi löytämässäni mallissa on käytössä sama värikin Alpaca-langasta kuin itselläni oli.

Ohjeessa oli käytössä vain sileä ja ainaoikein neule, itse päädyin tekemään paria kuvioneuletta, jotka nappasin näppärästi puretusta tunikasta, kun tykkään niistä edelleen. Kaarrokkeeseen tulee kuviopintaa nurjilla ja oikeilla silmukoilla, miehustaan ja hihoihin samanoloista raitakuviota oikeiden silmukoiden väliin.

Teen tätä nyt sitten pääntieltä aloittaen, se on vasta kai vasta kolmas kerta mun käsityöuralla. Ihan ok päästä sovittamaan kesken tekemisen, mutta en ole ihan myyty tähän työtapaan vielä. En tykkään ollenkaan pyörittää sylissä isoa kasaa neuletta ja useita puikkoja ja keriä. Etenkin kun sain miehustan suunnilleen vyötärölle asti valmiiksi, päätin tehdä hihat tässä välissä valmiiksi voidakseni arvioida, kuinka pitkän ja millaisen helman saan tähän jakkuun. Teenkö jotain levennyksiä laskoksilla tai muuten, mahdanko laittaa taskut tähän jne. Ajattelin käyttää kaiken vihreän lankani eli noin 450 g tähän jollain tavalla kokonaan,

Tosi hankala väri kuvata jostain syystä, tässä alimmissa kuvissa väri on ok, ylempänä ei - pitää tehdä jotain valokuvaustaitojen parantamisen suhteen.