Olen aina välillä talven mittaan välipalana tehnyt sukkia tv-työnä ja silloin kun muu vaativampia tai isompi työ ei ole maittanut. Näitä aikoja on ollut viime kuukausina enempi kuin on ollut tarpeeksi. Nyt aletaan olla vuoden parhaassa ajassa, valo lisääntyy ja kaikki talven sairastamiset on takana, toivottavasti. Meni monta viikkoa enempi sukankuluttajana, nyppyyntymis- ja kestävyystestaajana kuin neulojana.
Siinä tylsistymisen sivussa ostanut kokeiluun erilaisia sukkalankoja, tässä yksi potretti talven ostoksista, mukana vanha tuttu Regian Arne & Carlos sukkalanka ja muutama kerä Kaupunkilankaa, ihan uutta tuttavuutta, jota sattui löytymään tavallisen pienen ruokakaupan hyllystä.
Salaisena tavoitteena tässä mulla on myös se, että joskus pääsisin irti näistä pätkävärjätyistä, ne kiehtoo mua aina ostapäätökseen asti. Niiden neulominenkin on ihan ok, kun perusmalleihin tulee koko ajan jotain vaihtelua väreistä. Mutta läheskään aina valmis tuote ei ole edes mun mielestä mitenkään nätti.
Regiasta tein työkaverille lähes tulkoon perussukat, vain yksi palmikko päällä ja jalan päälle tehty joustin tuli lisättyä, sopii paremmin jalkaan. Raidoista ei tullut ihan mun mieleiset, muuten varmaan hyvä ja kestävä sukka, jos omat talven testit pitävät paikkansa.
Hassua, otin itse kuvat omista kintuistani ylhäältä alas päin ja silti alempi nurin käännetty kuva näyttää silti ihan ehdalta, kuin toisen ottamalta.
Vanhat vauvalankojen jämät ovat nyt tässä alla, tilannepäivitystä vähän, vaikka en ehtinyt mukaan viime vuoden hyväntekeväisyyskeräykseen näillä ja värit ovat väärät tämän juhlavuoden tempauksiin - muutama keränloppu vielä löytyy seuraavaa tylsistymistä varten. Oli muuten jossain irtonumerona ostamassani lehdessä kuva tauluun kehystetyistä alkuperäisistä sota-aikaisista junasukista ja niiden neulojan perillisestä - kiva tarina ja hyvä käyttökelpoinen sukkaohje. (Nämä eivät ole täysin kuvauksellisia ilman höyrytystä, laiskuri pahoittelee.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti