tiistai 9. toukokuuta 2017

Välipala-Venlat

Kumma kevät, vieläkin on villasukkakelit, nytkin juuri tätä kirjoittaessa (noin viikko vapusta) sataa lunta ja pyry vaan tihenee - voi kai nostaa näytille 'laajan', melkein täydellisen kattaksen niistä vähistä valmistuneista töistä, joita olen saanut aikaan ja valmiiksi asti. Menee aika ihan muuhun iltaisin, pitkästä aikaa ompeluun ja pihahommiin tai vaan löffäilyyn, ei oikein innosta lankahommat.

Eli tässäpä pari välipalahommaa alkuvuodelta, lankana niissä molemmissa samaa Novitan Venlaa, jota tutkin tässä talvella sinnikkäästi ja pohdin, onko Novitasta mihinkään...saako se vielä mahdollisuutta tulla käytetyksi.
Ekaksi Likkapimun tilaussukat, joiden malli löytyi Pirkanmaankotityön sukka- ja lapasvihkosesta - värinä talvella aaah-niin hankala musta kauniin harmaan kera. Muistin taas, miksi vältän mustaa neulomisessa (ja toki myös omassa vaatetuksessa), melkein piti olla otsalamppu, että näki tehdä. Toinen ei niin oma juttu on tuo kirjoneule, en ole kovin innokas sitä neulomaan, mutta tuli näistä ihan pidettävät höyrytyksen jälkeen, kai - miten sen voi teinin kanssa yleensä tietää, kun mieli saattaa muuttua.

Toinen koetyö oli huivi, jossa olennaista oli trendiväriksi noussut khaki, eipä Venlassa kovin montaa väriä ollutkaan valittavana. Huivin malli myös Novitalta syksyn lehdestä suoraan ilman mitään kikkailuja. Tämä oli kiva tehdä mallin helppoudesta huolimatta, uutta oli vain reunapitsin teko poikittain lopuksi, kun muu osuus niskasta aloitetusta, koko ajan leveämmäksi tulleesta huivista oli valmis.

Tämä tekele sopi harjoitteluun ohuempaa pitsihuivia varten, koska kuviot, varsinkin reunapitsi ovat kovin shetlantilaisenoloisia. Mallin jätän talteen, teen sen varmasti myös myöhemmin jollain toisella langalla.

Huivista tuli tällä lankavahvuudella ja puikkovalinnalla todella suuri, kelpasi siinä viettää vappua vm. 2017!

Kokeiluni tulos: Venla oli lankana ihan jees, mukavan pehmeääkin jopa neulottaessa, saati höyrytyksen jälkeen. Sen vahvuus on mun puikoille hyvin mätsäävä, sopii moneen työhön, varsinkin kun tuntuu langat koko neulontaurani ajan vaan ohenevan vuosi vuodelta. Vielä kun sitä saisi vähän laajemmalla värikartalla!

Vappukukka oli tänä vuonna lumi-ja räntäkuuron nuijima oman pihan sinivuokko.
Kissakaverilla sentään oli lämmin, piti välillä laskeutua lattialle vähän jäähtymään, kun aurinko, silloin kun sattui pilkahtamaan, lämmitti liikaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti