Kevään tekoa taiteen avulla osa 3/3

Tuoreimpana taidepläjäyssarjassani on kovin jo kesäinen Anu Pentik Taidehallissa - huom. näyttely jatkuu toukokuun loppupuolelle! Kuulin esittelyä näyttelystä pätkän verran keraamikolta itseltään, kun satuin samaan aikaan paikalle, hän ei tehnyt pelkästään taidetta vaan koko museon tilasta taidetta, kaikki esillä ollut on suunniteltu Taidehallia varten. Kolmiosainen homma, taivas, maa ja paratiisi, vei kaikkiaan kaksi työteliästä vuotta ja 5000 kg savea, niin hän kertoi.

Kylmästä tuulesta ja keljusta kenkkuilevasta kevätsäästä huolimatta näyttelyssä tuntui poutapäivältä, pehmeältä siiveniskulta, rantakivikon vieressä laineen liplattelulta ja kukkakedolta, vaikka materiaali on kovaa ja painavaa. Värit olivat heleitä (luonnossa vielä kännykällä otettuja kuvia kirkkaampia) ja tunnelma tuntui vahvalta, vain pientä mielikuvitusta ja varpaat tuntuivat kastuvan rantakivillä.

 Yksi pieni yksityiskohta sitoi näyttelyn työt myös nykypäivään, montakohan pelipistettä tästä keraamisen sohvan taakse piiloutuneesta Pikachusta saa?

Kaikille näille kolmelle näyttelylle on yhteistä värit ja taiteilijoiden tietty tekemisen sinnikkyys, joita molempia arvostan. Olen aina tykästynyt sellaisiin tekijöiden, jotka saavat idean jonkin unelmasta tai päämäärästä, mutta se ei ole aluksi mitenkään helppo tai edes toteuttamiskelpoinen. Jollain  ihmeen voimalla ja sisulla lopulta toteuttavat se.  Tämmöisiä ihmisiä ovat olleet mulle myös esim. Kalle Päätalo ja tuoreempana esimerkkinä Arman Alisad, joka kertoi uransa kehittymisestä työpaikkani vierailuluennolla. Ekan kaikki kirjat kahlasin läpi opiskelujan alussa ja ihmettelin elämäntarinaa. Tulin myös kovasti kateelliseksi Armanin pitämällä luennolla hänen asenteestaan ja vimmastaan toteuttaa haastavimmatkin ja hulluimmat ideansa ihan kansainväliseen menestykseen asti.

No nyt alkaa olla kai oikea kevät, toivottavasti. Vaikka sitten vuoronperään sataa räntää, vettä tai rakeita auringonpaisteen välillä.