maanantai 24. huhtikuuta 2017

Kevään tekoa taiteen avulla osa 2/3

Näkyväksi neulottu näyttely nosti Keravaa lisää käsityökaupungiksi, tämä oli hyvä jatko syksyn virkatulle talolle. Näyttelussä oli mukana useita taiteilijoita ja erilaisia tekniikoita, aika paljon virkattuja juttuja. Näyttely teki myös sen pitopaikasta mulle täysin uudesta tuttavuudesta eli Sinkka-taidekeskuksesta taastusti vakiokäyntikohteen, niin mukava kokemus se oli ovella saatuine tervetulotoivotuksineen ja opastuksineen.

Vanhasta voi ja kannattaa tehdä uutta, näyttelyssä oli Elina Juopperilla tekeillä Perintö-teos, johon kävijät saivat osallistua tuomalla kotoaan totaalisesti pois muodista menneitä mummoaikaisia raanuja. Värikäs raanu-pino oli jo aika iso upean muotokuva-kuvakudoksen edessä.

 Pienenpieniä kirjontatöitä oli tehty eri maiden seteleihin, vähänkö nauratti herrojen uudet tupeet!
 Paljon jo aiemmin esillä olleesta luonnollisen kokoisesta Kaija Papun poliisiautossa mua itseäni viehätti yksityiskohtien onnistunut toteutus virkkauksella. Vai mitä sanotte vaikka auton etuvaloista?

Näyttelyn modernidoidut ryijyt ihastuttivat, NiinaMantsisen aiheita olivat graffitit tai vaikka leipäjono Myllypurossa. Vanha tekniikka herää uudelleen henkiin uudistetun muodon tai aiheiden myötä - paitsi perinteisetkin ryijyt taitavat olla nyt retroiluaikana uudelleen suosiossa, ainakin jos uskoo sisustuslehtiä.
 Liisa Hietanen oli ahkeroinut monta luonnollisen kokoista ja -näköistä työtä. Mulle itselle kolahti eniten tämä Veijo, teki mieli mennä kysymään, mitä kirjaa mies lukee.
 Hauskalta aiheelta tuntui myös ihan arkinen aihe eli kaatunut kauppakassi tai Alepan kassillinen banaaneja, jonka taustalla näkyy vielä vauvaansa imettävä daami.

 Seuralaiseni kiinnostui eniten kokonaan virkatusta vessasta. Kaikki yksityiskohdat lattiaritilää, lattialle heitettyjä likaisia papereita ja pesuainetta myöten oli väännetty koukulla! Vessapaparistakin löytyi katkokohdat.

Itse jumiuduin pisimmäksi aikaa, kevään kaipuussani varmaan,  islantilaisen virkkaustyön äärelle. Rohdoskasviniittyä kuvaavan työn on suunnitellut Rósa Sigrún Jónsdóttir. Herkät kukat oli tehty luonnolliseen kokoon tosi ohuesta muovin kaltaisesta materiaalista. Olisi voinut tehdä kaikille kasvilajeille tunnistuksen määritysoppaan avulla, niin tarkkoja yksityiskohdaty olivat.


Eikä tässä kaikki, nostin tähän vain itseäni eniten kiinnostaneet työt, paljon muutakin ihanaa oli, esim.  kierrätysmateriaaleista tehtyjä töitä tai virkattuja matemaattisia malleja ja jopa pieni muutaman kirjontatyön K18-osasto. Oli myös Suomi100-teemaan liittyvää yleisövirkkausta, jota tehtiin Itämeren suojelemiseksi, siinä syntyneet työt huutokaupataan syksyllä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti