Kevään tekoa taiteen avulla osa 1/3

Mulla on vähän sama aikataulu kuin leskenlehdillä, alan elää keväällä isommalla vaihteella. Vähän yritin avittaa aktiivisuuttani piristämällä itseäni etupainotteisesti ennen oikeaa kevättä taidenäyttelyissä, tässä pieni kooste kolmena postauksena keinotekoisesta polustani värien maailmaan alkuvuoden aikana.

Kaikki alkoi Yayoi Kusamasta, joka näyttelyyn hoksasin mennä vasta viime hetkillä, onneksi menin. Olin ihan ällikällä keskellä talvea näiden töiden väreistä. Taiteilijan tarina löytyi Yle Areenasta (ainakin vielä alkuvuodesta). Kiehtova ja omituinen nainen, ihme että vielä on aktiivinen kaikesta kokemastaan hankaluudesta huolimatta, mutta kun avustajat ojentavat pensselin ja sekoittavat värit, niin lähes 8-kymppinen daami vaan maalaa, maalaa, maalaa aina tuhanteen teokseen asti isoja kuviaan, joiden koko reilut puolitoista metriä kanttiinsa - kun eka tavoite 100 työtä tuli valmiiksi.

Töihin pääsi kävelemään sisään, oli peilejä ja vettä ja valoja tavaramerkiksi tulleiden pilkkujen ja kurpitsojen lisäksi. Töitä oli näyttelyssä kovinkin monenlaisia ja eri tekniikoilla tehtyjä, itse innostuin lähinnä näistä kaikkein värikkäimmistä. Mukana maalausten, kollaasien ja veistosten lisäksi oli jokunen tekstiilityökin.

Taiteilija oli itse paikalla nukke-versiona - oli ihan luonnollisen oloinen, tämmöinen käytökseltään hyvin hillitty hän oli dokumentissakin. Mitähän muut tokiolaisen mielisairaalan asukkaat tästä välillä työhuoneellaan maalaamassa käyvästä monikymmenvuotisesta asukkaasta tuumaavat? Kusaman töille on tekeillä ikioma museo Japaniin,