Syksy tuli sentään vihdoin ja alkaa elämä voittaa, jaksaa-jaksaa-jaksaa vaikka mitä, kun ei tartte pyyhiä hikeä koko aikaa...eikä haittaa edes sade tai tuuli ainakaan mua. Saa kaivaa villasukat, -huivit ja -paidat esille, jihuu! Kesä meni monin osin vähän laiskasti, mutta käsitöitä syntyi silti, tänne asti ne eivät sitten enää jaksaneet tulla esille, koneella istuminen tai edes valokuvaus ei kiinnostanut moneen aikaan.
Hankin jo vuosia sitten, ehkäpä 7 - 8 vuotta sitten maalaismarkkinoilta kaksi isoa vyyhtiä vironvillalankaa. Ne ovat samaa väriä, jota olin jo paljon aiemmin napannut jostain myyjäisistä yhden ainoan sillä kertaa löytyneen tämän värisen vyyhdin, kun en saanut vyyhtiä enää sormistani irti. Sain vahvan tartunnan tästä hipahtavasta lempiväriyhdistelmästä, että podin sitä pitkään ja taidan potea vieläkin.
Samoin jo aikaa sitten tekaisin ekasta vyyhdistä kapean pitsihuivin ja säärystimet ja totesin langan olevan riittoisaa. Huivia en ole käyttänyt, jotenkin karheaa kaulalla, mutta säärystimet ovat olleet käytössä, kuten nuhjuisesta kuvasta näkyy.
Jäljellä on ollut vielä reilut 550 g tätä namiväriä odottamassa jotain käyttöä. Vyyhtejä olen käpistellyt monta kertaa ja ihaillut värejä, niiden keriminenkin tuntui jotenkin nautinnolta, kun seurasi värejä ja ja niiden sijoittumista kerälle.
Ihanat on värit, mutta langan karheus vähän pohditutti. Kangaspuilla olen karstavillaa käyttänyt ihan onnistuneesti, mutta puikkoilu tai koukkuilu ei ole kiinnostanut. Ihan parasta oli toisen vyyhdin keriminen käsin ihan huvin ja nostalgian vuoksi, koko vyyhdessä oli vain yksi solmu, ja lisäksi tuli vanhat ajat mieleen eli käsityöuran alkupuoli, jolloin käytin esim. Pirkka-lankoja paljon ja työ alkoi aina kerimisellä. Miksi ihmeessä en ole viime aikoina enää niitä käyttänyt, paras tietämäni värikarttakin olisi käytössä niiden myötä, hölmö minä??
Iso löysä paita ehkä - löysin Dropsin sivulta mukavan löysäkkeen mallin.
Kokeilin virkata, ei huvittanut, menee sormet rikki ja syntyy aika suttuista koukkukoon vaihtokokeiluista huolimatta. Purin ja aloin neuloa ihan sileää virkatun paidan kaavalla ja mitoilla, en muutakaan viitsinyt miettiä. Alkoi vähän kiinnostaakin jo, tästä voisi tulla jotain, jos maltan tehdä tarpeeksi suuren paidan enkä pakittele pienempään kokoon.
Mites jatko, oikea vai nurja päälle - eli jotain ongelmaa vielä...helmaan tein halkiota varten reunoihin kuvioneuleena vähän muunnettua joustinneuletta, etteivät ne rullautuisi liikaa.
Jätin suurehkon pääntien ja neuloin kapeat ja lyhyet hihat, niihinkin ranteeseen samaan muunneltua resoria. Pääntielle tein pienen rullautuvan reunuksen. Tämän kanssa voi varmaan käyttää huiviakin välillä, jos nahka kestää. En vielä kastellut tai uittanut huuteluaineessa tätä, höyrytin vain ja silloin tuntui kuin asuntoon olisi muuttanut lammas, tuoksusta päätelleen, oli niin vahva haju.
Paita siitä sitten tuli vihdoin, iso ja leveä ja helmassa halkiot ja minikokoiset hihat.
Mutta: eihän tätä voinut tietty heti viimeistelyn jälkeen esille tuoda, pitää jatkaa tätä venynyttä projektia vielä vähän: valmista tuli varmaan toukokuussa, mutta kuvaus jäi kelien takia tähän syksyyn. - Pahoittelen kuvien määrää, mutta tykkään tästä väriyhdistelmästä edelleen.
Hyvin suunniteltu ei ole puoliksi tehty - tulipa taas vahvistettua sekin. Lisää seuraa toivottavasti vähän nopeammin, odottamassa ollut kesäkäsityöpino isompien töiden pino on tämmöinen nyt,:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti