tiistai 29. elokuuta 2017

Tuutikki Suomen Turusta


Ikuisushommaksi melkein venähtänyttä kassia viho viimein viimeistellessä kauniiina ja melkein trrooppisessa kosteudessa kesäisenä sunnuntaina (reilu viikko sitten) mieleen pompsahti sen ajankohtaisuus: ostin sen langat Turusta Brahenkadulla sijaitsevasta ihanasta Käsityö-Elisasta reilu vuosi sitten keväällä. Eli ihan lähellä kävin viime päivien kotimaisen terrorismin uutiskohdetta ja viihdyin kovasti reissullani. Vähän hirvittää, ei voi ehkä olla enää tämän jälkeen ihan lintukotofiiliksellä missään.
Aloitin sen virkkaamisen rivakasti pian lankojen hankinnan jälkeen, ensin kaitale poikittain punavalkoista raitaa. Kaitaleen reunasta jatkoin kohti pohjaa ja yläreunaa toiseen suuntaan.

Tällä kassilapsella on ollut pitkän tekomatkan aikana jo monta ajankohtaista työnimeä: ekaksi lankoja ostaessa strömsö, maailman uutisten takia välillä union-jack/brexit ja välillä ranska/nizza...



Yritin tehdä homman mahdollisimman välillä langan katkomisella, sekin vaatii vähän mietintää, esim. leveät raidat tein katkomatta lankaa. Jätin reunaan tyynesti lankajuoksut raitojen reunaan, kun onnistuin piilottamaan ne helposti virkkaamalla poikittain sinistä ekana tehdyn raitakappaleen laitaan.

Tämän teko venyi innostuksesta huolimatta, kun mallia piti miettiä ja pitää tuumaustaukoja. Lanka on kovaa, se rikkoi aluksi sormet  ja kyynärpääni alkavat välillä kenkkuilla sitä virkatessa.
Pohjan kokoa piti vähän säätää ja kokeilla, tein sen irrallisena soikiona, jonka kiinnitin virkkaamalla kassiin.




Hihnaa pohdin myös, virkkasin sen lopulta kiinteillä silmukoilla poikittain, jotta sen pituutta pystyi sovittamaan.

Ommeltavaa jäi lopulta vain ekan raitakappaleen yhdistämisen verran. Hihnankin kiinnitin virkkaamalla, jotta se kestäisi. En edes yrittänyt ommella aukkoa kassilangalla, vaan kaivoin esille perinteistä karhunlankaa.

Käytin muuten aika pientä koukkua, 2,5 millistä, jotta sain tarpeeksi tiukkaa tulosta.




 Ja piti tehdä ihan muuta välillä, huilata talven ajan eli tehdä villahommia. Mutta vähitellen, lomapäivien kuluessa mielenkiinto taas kasvoi. Kesäkassi tästä piti tulla, mutta sen valmistuminen ihan lopullisesti venyi pitkälle loppukesään. Vetoketjun laitoin kassiin kiinnitykseksi, ihan koneella ommellen. Lankaakin vielä jäi, en tehnyt mitään taskuja tai vastaavaa kassin sisälle, ei huvittanut vääntää enää tätä lankaa. Ehkä teen jonkun irtopussukan joskus, kunhan taas kiinnostaa.





Kassin viimeistely on ihan oma juttunsa. Lanka on niitä kovaa ja kierteistä, että päättelyä varten piti purkaa kierre pois, muuten ei ollut mitään asiaa pujotella lankaa piiloon. Mitkään solmut eivät pysyneet liukkaassa langassa ollenkaan. Jopa kierteen purkaminen oli työlästä, sen verran tiukkaa se oli.
Lanka on siis ostettu (tietääkseni) ainoalta tätä hitiksi nousseen muurausnarun tyyppistä nylonlankaa maahantuovalta turkulaiselta Käsityö-Elisalta. Heillä on myös nettimyyntiä, vinkiksi vaan.


Lopputulos: kestävä ja tiivis  laukku. Raikkaat, itselleni vähän epätyypilliset värit ovat suosikkejani viime vuoden keväältä ja kesältä. Taitaa tulla kassi kovaan käyttöön. Ehkä seuraavaa kesäkassia ei ihan heti tartte väsätä, tämä taitaa olla aika ikuinen, toki värit voi alkaa tökkiä jossain vaiheessa.


Lopulta yritin alkaa kutsua sitä muumeiluni (kai kaikki ymmärtää, mitä sana  tarkoittaa) takia poliittisesti neutraalisti Tuutikki-kassiksi, olkoon nyt lopullinen nimi. Mutta ehkä sekin on kannanotto, luulen mä, ainakin jonkun tiukkiksen mielestä.



Muutaman päivän koekäytössä huomasin vastoin ennakko-odotuksistani kiinteillä silmukoilla tehdyn hihnan venyvän to-del-la paljon. Sitä piti siis vielä vahvistaa eli virkkasin siihen poikittaisen toisen kerroksen piparmintturaitaa ja ompelin koneella kiinni.
Huom. muistiin tämäkin: myös kassi itse venyy käytössä - en osannut yhtään kuvitella sitä, luulin kiinteiden silmukoiden ja jäykän langan estävän sen. Eli olisi voinut tehdä vähän leveämmän ja matalamman kassin, nyt on vähän myöhäistä enää...
Voisin  hankkia tätä lankaa vielä lisääkin jatkossa. Sitä oli olemassa neljää vahvuutta, omani taisi olla ohuinta. Värejä oli runsaasti, ei ongelmaa senkään osalta. Jäi näitäkin värejä vielä jemmaan, jos vaikka tekisin sen pussukan kassiin sisälle pikkutavaroita varten, kun en lopulta tehnyt siihen mitään taskuja.
Nyt sitten seuraa vuoronvaihto, vanha täysin palvellut kesäkassi pääsee eläkkeelle, ikää sille tulikin reilut 2 vuotta, alkoi olla jo ihan nöyhtäisessä kunnossa.








P. S. muumeilu = kaikkea Tove Janssonin muumihahmoihin liittyvää harrastusta tai kiinnostusta - en tiedä, käyttääkö joku muu ko sanaa.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti