Tonttuvarusteita

Tulipas taas rästihomma valmiiksi. Toisesta vinkkelistä ajateltuna työ valmistui hurjan paljon etuajassa, nämä näyttää ihan tontun varusteilta, joita tarvitaan  seuraavan kerran vasta 11 kuukauden päästä?

Langan ostin jo reilu vuosi sitten Tampereen messuilta, se on itselleni uusi tuttavuus, ihanan pehmeää merinoa, mukavaa neulottavaa. Ostin langan, kun piti saada olemassa olevalle kahdelle huiville kaveri eli ihan suunnitellusti ja tarpeeseen. Suurin ongelma tässä hommassa oli löytää jostain jemmasta tupsukehikkoni, en viitsinyt alkaa pahvia leikkelemään yhdenkään tupsun vertaa.

Kaveriksi syntyi sitten lapaset, joihin olen viime aikoina tykästynyt uudelleen. Neuloin molemmat yksinkertaisella kuvioneuleella, jota muistaakseni kutsutaan valepatentiksi. Sormikkaiden neulominen on niin epämiellyttävää, etten tee kuin ihan pakosta. Lapaset tai tumput, kuten lapsena kutsuimme, ovat kivat pitää, lämpöisemmätkin kuin sormikkaat. Jotenkin myös kovin söpöiset ja lutuiset, en ole koskaan osannut käyttää nahkasormikkaita.

Homma valmis, kaksi huivia pääsee nyt paremmin käyttöön uusien asustekavereidensa myötä.



Mutta täydellisen pipon metsästys jatkuu, ei löytynyt vieläkään. tämä se ei ole vaikka onkin ihan ok käyttää, pehmeä ja hyvänvärinen, vahva ja melkein räikeä peruspunainen pitkästä aikaa. (Melkein) elämää isommaksi venynyt, monivuotinen urakka jatkuu siis edelleen.

Poika ja äiti

Jätkänpätkästä, esikoisestani on tullut pitkä. Pitää varmaan päivittää pikkupoikana saatu kutsumanimi, olisiko jatkossa Jätkänpitkä? Nyt tammikuussa nuoriherra täyttää tasan 20 v. Poikaselle piti tehdä sukat juhlan kunniaksi, hänellä on ollut viime aikoina jopa käyttöä villasukille eli aikuisuudesta on tulossa totta!

Sukkaparien sukilla on eroa, toiset äidin ja toiset pojan. Menossa on edelleen lankajämien tuhoaminen sukkien kautta, nämä kaksi paria jäi kotiin, en malttanut laittaa odottamaan lahjoittamista tms, kun tykästyin vihreänkirjavan langan väriin. Vielä sitä jäi iso keränen, alkuperin ikivanha kerä oli 150g, vielä saa jotkut kivat tehtyä vaikka jonkun muun värin parina. (Kuvat on taas höyryttämättömistä sukista, ei malta odottaa kuvaamista...)

Tein ihan perusraitaa, yhden kerroksen vaihdoin. Omiini (jotka omin kesken neulomisen vasta sitten kun huomasin niiden sopivan uusien talvikenkieni kanssa  erityisen hyvin, samaa värimaailmaa molemmissa) tein pystytaitoja nostamalla silmukoita. Yksinkertaisuudestaan huolimatta aika ihanat. Myös pojan sukat ja  jopa niiden nurja puoli, jossa näkyy jalkapöydän joustinneule, ovat pikkunätit. Raidan tein pojan sukkiin, koska pituudesta huolimatta jalka nn aika kapea, on vähän joustovaraa.

Voisin tuijotella näitä vieläkin, sen verran paljon ihastuin väriyhdistelmään, mustakin on nyt paikallaan, vaikka yleensä kartan, mutta nyt parempi käyttää uusia sukkia ja katsella kuvia täällä, jos vaikka olisi talvea vielä/taas hetken - kelinmuutos on tulossa tänne etelään vaalipäivän mausteeksi, uutta lunta satelee viime viikolla sulaneen hangen tilalle juuri nyt.

Linnut linnut

Tämä jatko-osa, nyt pienen aasinsillan kautta, odottanut jo melkein vuoden. Lisää lintuja eli eka hyllyni lintukirja, Veikeät virkatut linnut by Kerry Lord.

Tämä juttu piti tulla tänne blogiin jo keväällä. Suomi 100 vuotta juhlan kunniaksi sekä myös herätelläkseni vanhaa harrastustani päätin keväällä liittyä mukaan lintubongaustalkoissa eli vastaan Birdlifen haasteeseen. Ilman suurempia ponnistuksia tai retkiä listallani tuli nopeasti  40 tipulajia. Piti olla helppo homma saada puuttuvat 60 lajia, kunhan kelit lämpiäisi, mutta toisin kävi, lista on sama tynkä edelleen sairastelun sun muun takia - Mulla on ollut myös toinen bongauslista eli keskellä isoa taajamaa sijaitsevassa, omassa pienessä pihassa havaitsemistani lintulajeista, siihen tuskin tulee kovin montaa lajia enää lisää, saldo siinä on nyt parikymmentä tipua.

Toisenlaisia, vähintään yhtä hurmaavia ellei jopa söpömpiä kuin luonnonlinnut ovat nämä otukset tässä kirjassa:

Kaikki kirjan linnut ovat virkattuja, ohjeita löytyy kotoisiin lajeihin ja vähän eksoottisempiinkin, vaikka viime kevään uutislintuun Kumar-riikinkukkoon (sellainen karkasi ja palasi itse Korkeasaareen isosti uutisoituna). Ohjeet on ryhmitelty kolmen eri tasoiseksi, tämä on kolmatta eli haasteellisinta:

Tällä alla olevalla kuvalla kirjoittaja havainnollistaa langan paksuuden vaikutusta linnun kokoon, mallina kakkostason Tenho-pöllöt. Hahmo on kirjan mukana "...matematiikan opettaja, joiden särkynyttä sydäntä äiti yrittää  parhaansa mukaan paikkailla. Silmien illkikurinen pilke on kuulema vaihtunut tyhjään tuijotukseen, tilanteen korjaa vain tapaaminen sellaisen yökyöpelin kanssa, joka jaksaa hekottaa Tenhon tarkoille laskelmille tarkoista saalistuskulmista..."

Ohjeet ovat koko lailla seikkaperäiset, niissä on kuvattu kaikkien eri osien vaihtoehtoisia malleja ja toteutustapoja. Kirjasta löytyy ihan perusohjeet virkkaamiseen, mutta kyllä nämä kohttuullisia pohjatietoja vaativat. Erityisesti osien yhdistäminen  ja viimeistely on tehtävä huolella.

Meidän omaan pihaan yrittää tehdä majaansa vähän joka kesä yksi sepelkyyhky eli Kaisa (tai Kalle äänestä päätellen, lauluääni on tullut tutuksi viime aikoina), en ole iha nsamaa mieltä pesän paikasta - kumpi meistä voittaa! Malli on helpointa tasoa.

Tämä Henri-korppiherra viehättää kovasti, sillä on kaunis profiili massuineen - itse olen nähnyt pitkästä muutaman kerran korppeja aikaa talvella vähemmän eksoottisesti moottoritien varressa nokkimassa jotain epäonnista auton kanssa törmännyttä otusta. Pitäisi enempi päästä metsäretkille!

Ohjeet on siis siis ryhmilty vaikeustasoihin, kolmeen eri tasoon. Kaikilla malleilla on oma nimi ja hauska tarina kuvaamassa 'ominaispiireteitä'. Ja eipä tuo mallina poseerava pikkupoikakaan ole jäänyt ilman söpöyttä.

Kukko-hahmolle on onnettu nimeksi Jare - taitaa olla suomentajan keksintöä, asuva nimi ja kuvaus: hän siemailee pienpaahtimolta tuotetun alkuperäiskahvinsa mustana ja ylistää makunautintonsa jokaista selväpiirteistä kermaisen maanläheistä vivahdetta...Jare on kotkottaja, jonka pitkämielisinkin barista toivoisi tukehtuvan maissilastuihin...

Tekisi mieli virkata nämä kaikki ihan vaan itseäni varten, olisipa sitten vanhana ja muistisairaana seuraa omasta takaa. Kun tätä kirjaa selaa, keljuttaa vähän, kun ehdin tuhota ison määrän jämälankoja peitteisiin viimeisten parin vuoden aikana.

Lemppariotuksia pingujakin tässä kirjassa on kolme erilaista, tässä korkeasti arvostettu meribiologi Oskari, joka suorasukaiset ajatukset sardiinivoileivistä pääsivät tieteelliseen artikkeliin ja veivät hänet mm. mukaan tosi-tv-sarjoihin.

Tämä neljän persoonallisen värisen kakadun sakki näyttää tosi houkuttelevalta ja ilmeikkäältä, niiden kautta kerrotaan viimeistelyn mahdollisuuksista, voi tehdä erilaisia ilmeitä asettelemalla osia eri tavalla tai tekemällä silmistä erilaiset.

 Tässä kuvassa luulen olevan itse tekijän taustalla.

Vuoden alku, osa 2

Nyt sitten se toinen uudenvuodenyön homma. Sain lahjaksi pienellä vinkkaamisella Arne ja Carloksen Neulotut linnut kirjan. Eka sieltä silmiin pistänyt juttu oli teepannumyssy, koska se sopi kuin nakutettuna omaan sinikeltaiseen banaanien kuvilla koristeltuun teepannuuni. Ostin langat lauantaina, aloitin myssyn sunnuntaina ja päättelin langat maanantaina. Haluan nyt vaan rehennellä, että osaan olla olla nopea tarvittaessa (terv. nimimerkki ’Viimeisenä yönä lasten naamiaisasuja ommellut entinen hämäläinen’).

Kirja on just sellainen, jota on kiva selailla ja huokailla. Ja suunnitella, mitä tekisi ensin ja mitä sitten. Vai teenkö sittenkin kaikki ihanat linnut itselle. Sopii erinomaisesti jämälankojen tuhoamistavoitteeseen.

 Pelkkä selailukin käy pienestä matkasta ja saa ajatukset liitelemään. Oli pieni pakko saada omaan hyllyyn.

Kirja on herrojen taattua tyyliä, hyvät ja perusteelliset ohjeet, ihanat tunnelmalliset kuvat. Pitkälle pääsee perusohjeella ja sen versioilla, alla yksivärinen tirppi ja sen alla punatulkun malli.

 Tämä sympaattinen kaksikko eli Pedro ja Juanita perulaisipoineen pitää tehdä ehdottomasti.

 Kirjan linnut on ryhmitelty kuuteen luokkaan, talvilintujen, kirjoittujen lintujen ja pihalintujen lisäksi on vielä kevätlintuja ja harvinaisia paratiisilintuja:

 Nämä on niitä kaikkein tutumpia ja toteutuslistani kärkipäässä eli pihalintuja - voi kun saisi vielä varpusen, ehkä pakko itse soveltaa myöhemmin sekin mukaan sakkiin.

Eli tässä siis esittelyyn pientä vaille valmis uusi myssyni, siitä puuttuu koristetirppi tai tirpit vielä, taidan laittaa nepparikiinnityksen niille. On varmaan pakko tehdä molemmat keltaiset tiaiset, en osaa päättää, kumman haluan. Melkein seurasin valmista mallia, en tosin välittänyt neuloa kolmella värillä kirjoneuletta, siksi vähän viilasin, oli sen verran kökköä tehdä muutenkin kirjoneuletta edestakaisneuleena kahvan kohdalla.

Nämä nämä herrat voisi laittaa pulloon ja takanreunalle, jaksaa meikäläistä ihmetyttää edelleen ja taas kerran, mistä ihmeestä kaikki ideat oikein kumpuavat!

Vuoden alku

Alku. Uusi vuosi. Muttei mikään silti muutu. Eihän? Pitäisikö muuttua? Käsitöitä teen edelleen ilman mitään uuden vuoden lupauksia perinteen mukaan!

Vuodenvaihto oli vauhdikas omalta osalta, ainakin käsitöihin liittyvältä osalta. Pahin kynnys töissäni on aina viimeistelyviive. Nyt tuli vuoden vaihtuessa kaksi nopeasti neulomaani työtä myös ihan-ihan valmiiksi saakka. Jopa kuvat ehdin ottaa niinä muutamana minuuttina, kun oli suhteellisen valoisaa uudenvuoden päivänä. Reilun viikon puikoilla ollut välipalahuivi vietti pingotuksessa koko uuden vuoden yön, ei päässyt katsomaan ilotulitusta. En mennyt kyllä minäkään,  neuloin mieluummin jääkiekkoa katsoneen tuoreehkon aviomiehen kyljessä joululahjakirjasta ekaa työtä, siitä seuraavan kerran lisää.

Se huivi. Ostin joskus alennuksessa olevaa pätkävärjättyä lankaa ajatuksena tehdä uusi iso arkihuivi, joka sopii useampaan takkiin. Edellinen Nallesta varmaan viisi vuotta sitten tehty huivi alkaa olla on liian käytetyn oloinen. Tässä se nyt on. Piti saada nopeasti puikoille joulun alla, kun kaikki muu vähän vastusteli. Malliksi nappasin aiemman epätoivoisen tekeleeni mallin, joka oli ihan ok vaikka ekassa versiossa lanka ei miellyttänyt – tosin senkin suhteen vähän pakittelen, koska kun (onneksi) unohdin tekemisen ongelmat, itse huivi on jäänytkin omaan käyttöön. Mukavan pehmeä välikausihuivi se sittenkin on ollut.

(kuvaajalle iso moite, voisi langanpätkät edes siivota pois, hyi minä)

Hankala kuvata, vähän valoa ja väri on epämääräinen, mukana vähän kaikkia murrettuja sävyjä. Välillä lanka tuntui liian suttuisenväriseltä ja välillä taas se on ihana, saas nähdä mihin viisari lopulta pysähtyy.

 Joo, koko riittää. Ennen pingotusta tekele vaikutti pieneltä mytyltä, aloitin siksi vähän kolmatta kerää, mutta ei olisi tarvinnut, tämän alle mahtuu muitakin kuin minä!