Poika ja äiti

Jätkänpätkästä, esikoisestani on tullut pitkä. Pitää varmaan päivittää pikkupoikana saatu kutsumanimi, olisiko jatkossa Jätkänpitkä? Nyt tammikuussa nuoriherra täyttää tasan 20 v. Poikaselle piti tehdä sukat juhlan kunniaksi, hänellä on ollut viime aikoina jopa käyttöä villasukille eli aikuisuudesta on tulossa totta!

Sukkaparien sukilla on eroa, toiset äidin ja toiset pojan. Menossa on edelleen lankajämien tuhoaminen sukkien kautta, nämä kaksi paria jäi kotiin, en malttanut laittaa odottamaan lahjoittamista tms, kun tykästyin vihreänkirjavan langan väriin. Vielä sitä jäi iso keränen, alkuperin ikivanha kerä oli 150g, vielä saa jotkut kivat tehtyä vaikka jonkun muun värin parina. (Kuvat on taas höyryttämättömistä sukista, ei malta odottaa kuvaamista...)

Tein ihan perusraitaa, yhden kerroksen vaihdoin. Omiini (jotka omin kesken neulomisen vasta sitten kun huomasin niiden sopivan uusien talvikenkieni kanssa  erityisen hyvin, samaa värimaailmaa molemmissa) tein pystytaitoja nostamalla silmukoita. Yksinkertaisuudestaan huolimatta aika ihanat. Myös pojan sukat ja  jopa niiden nurja puoli, jossa näkyy jalkapöydän joustinneule, ovat pikkunätit. Raidan tein pojan sukkiin, koska pituudesta huolimatta jalka nn aika kapea, on vähän joustovaraa.

Voisin tuijotella näitä vieläkin, sen verran paljon ihastuin väriyhdistelmään, mustakin on nyt paikallaan, vaikka yleensä kartan, mutta nyt parempi käyttää uusia sukkia ja katsella kuvia täällä, jos vaikka olisi talvea vielä/taas hetken - kelinmuutos on tulossa tänne etelään vaalipäivän mausteeksi, uutta lunta satelee viime viikolla sulaneen hangen tilalle juuri nyt.