Vanhaa uutta, uutta vanhaa, osa 2

Toinen erä, toistoa lisää. Eli toinen pikaisesti valmistunut kesätoppi - sen kanssa pakko tunnustaa, että neulominen tuli valmiiksi jo viime kesänä, vain saumat ja langanpäät piti hoitaa (höyrytys tai pingotus oli jo liikaa pyydetty...).

 Tämä myös on jämätyö, langat ovat perua kahdesta isommasta vanhasta työstä, bambusekoitetta ovat eli Lankamaailman Blend Bamboota, joka on ikisuosikkini neulomisessa, voisi tehdä siitä siitä vaikka mitä - pitää varmaan joskus kuvata koko pino, mitä olen saanut aikaan.

Tähän valikoitui ne kaksi väriä, jota kotoa löytyi eniten, kun ajattelin niiden sopivan oransseihin alaosiini ja myös vaaleansinisiin. Ja myös hamekankaaseen, johon jalostukseen pitäisi päästä käsiksi tässä jossain vaiheessa. Edellisessä versiossa oli käytössä neljä eriväristä  lankaa, jämiä nekin. Tämä kolme vuotta täyttävä vanha raitapaita on edelleen käytössä, sekin on esikoisuudestaan huolimatta pienempi kuin pikkusiskonsa, jotenkin iän myötä pituutta on kiva saada enempi.

Vanhaa uutta, uutta vanhaa osa 1

Joopa, vähän tylsää esiteltävää varmaan, mutta minkäs mahdan, kun johonkin tykästyn, toistan itseäni.

 Tässä eka vanha suosikki uusintana. Ihan eka kesäkäsityöni tänä vuonna. Syntyi nopsasti parissa viikossa, tosin jouduin purkamaan helman kerran, kun olin poiminut silmukat vauhdilla ilman ajatusta eli toispuoleisesti, vasta kuvatessa huomasin.

 Tämä on sen muinaisen akvarellini isompi pikkusisko, tykkään neuloa tätä, katsella valmistumista ja värien vaihtelua. Onnistuin myös nyt, kuten edellisellä kerralla, kohdistamaan värit symmetrisesti eteen halkion molemmin puolin.

Lisäksi tätä on kiva pitää ja pestä, kaksi vuotta vanhempi eka versio ei ole mennyt vielä kovinkaan huonoksi sekoitelangasta huolimatta.

Ehkä en tee enää kolmatta, ainakaan tästä langasta enää.

Kuvien ottamisaikaan kukki ainokainen omenapuu pienessä pihassani, kyllä kelpasi sekin, viime vuonna ei tullut yhtään kukkaan eikä omppua.

Kesä ja kärpäset - eikun linnut

Kesä tuli etuajassa, ihan kuin liian nopeasti, ei ehtinyt edes odottaa, kun kevät odotti ja se jäi vähän kuin väliin tänä vuonna.

Päätökseni mukaan yritin hoitaa villalankatyöt valmiiksi ennen kuin aloitan kesäkäsitöitä. Onneksi onnistuin siinä - ongelma on vaan tämä bloggaus, viimeistely sujuu, kuvatkin saan otettua, mutta tänne ei malta tulla, kun ulkoilma ja pihahommat vetää muualle.

Mutta tässäpä jatkoa lintujutuille, joita aloittelin jo vuodenvaihteessa.

Ensin välipaloina pitkin kevättä neuloin jämistä lintuja, valkoisia ja kirjavia. Linnunnahkoja...

Sitten vähän pipoja ja huiveja rekvisiitaksi.

 Enpä ole tainut näin pieniä asusteita ennen tehtailla (paitsi työpaikan biljardikerhon kieltopalkinnon päähän joskus, ne olivat kokoa etusormen pää.)

 Peräjälkeen sarjana sitten kaikkien täyttäminen.

Ja tietty kaikki loppukin yhtä kyytiä, vähän kuin sarjakuvaa tekisi, ensin aistivammaiset otukset saavat nokat ja äänet - apua, ei voi pysyä jonossa, kun ei näe mitään!

Kukas sä olet?

Nyt helpottaa, niiden silmät aukeaa, ne kaksi yhdessä ihan oikeina lintuina, melkein, tuli heti luonnetta tekeleille, jotenkin heräsivät henkiin.

Pienet kokoontumiset, järjestäytymiset  ja tutustumiset ekaksi, moi moi värikaima!

Ja eikun oksalle istumaan, odottamaan pipokelejä - istumapuuksi sopiva oksa on ollut jemmassa pitkään askarteluja tms varten, pääsipäs vihdoinkäyttöön - tirppejä varten uutta piti hankkia vain helmet silmiksi, kaikki muu löytyi kotoa.

Ja kaikelle tälle syypäänä on nämä kaksi tirppiä, Arne ja Carlos ja heidän inspiroiva kirjansa.

 Kai tuli selväksi, että näitä oli kiva tehdä, voisin jatkaakin vielä, kun tiaislangat on vielä koskematta, västäräkki pitäisi tehdä ja varpunen, siihen ei ole valmista mallia kirjassakaan.

Käsityökirja ja kissat

Vaihteeksi ostin itselleni uuden käsityökirjan, jossa oli ostokimmokkeena melkein enempi kissat kuin käsityöt.

Aloitanpa kirjan lopusta, siellä on esitelty kaikki kirjassa poseeraavat karviset nimillä ja kuvauksilla. Jotenkin liikuttavaa, kertoo, että tekijä on kissaihmisiä.

Itse kuvat keskittyvät näyttämään neulottuja leluja kissojen käsittelyssä. Osaa kuvia on tehostettu laittamalla niille sopiva taustakuva, tämäkin on jollain tavalla söpöä.

Toki ohjeiden yhteydessä on kuva varsinaisesta kissalelusta. Itse ohje on melko lyhyt, lelujen toteutus edellyttää jonkinlaisia perustaitoja. Ohjeet on myös luokiteltu eri vaikeustasoihin. Toki kirjan lopussa on yhteenvetoa tekniikoista, joita tarvitaan.

Tällä mustanaamalla on tuttu ilme omalta katilta, uteliaisuus on kova, mutta samalla pitää olla varuillaan, jos vaikka nämä hepokatit hyökkääkin päälle yhtä äkkiä, eihän sitä voi olla varma, onko ne eläviä.

Vaikuttavat ihan päteviltä leluilta, niihin voi/saa myös koskea, ei vaan katsoa. Toksi täytteeseen lisätyllä kissanmintulla voi olla jotain merkitystä.

Perushiiret on toki mukana, näitä voisi vaikka käyttää leikeissa ihan ihmislapsillakin - ainakin meillä lapsilla oli pienenä yhtenä rakkaimmista ja eniten käytetyistä leluista pehmorottia, nimeltään Jyr ja Jyr-Jyr  - älkää kukaan kysykö, mistä nimet tulivat, en tiedä.

Kirjan alussa on yhteenvetona kaikista ohjeista tämä aukeama.

Oi, tämä ilvesmäinen tupsukorva näyttää majesteettiselta, poseeraus on kuin muotokuvassa, lelusta viis.

Entäs tämä akviitinen poseeraus, kyytiä kalalle, viikset tanassa?

Tässä taitaa olla esimerkki keskitason ohjeesta - mikähän on sitten se helppo??

Ja tässä toinen, vaikeaksi luokiteltu ohje 'loikkiva lisko' - näitä erilaisia pieniä otuksia voisi oikeasti tehdä myös lasten leikkejä varten.

Lankaa linnuille, muistoja mieleen

Tässä vähän kuin jatkoa edelliselle postauksella, yritän siirtää lankaongelmaani tällä kertaa muille, pihan linnuille kevään kunniaksi.

 Monta vuotta sitten, ennen kuin aloitin itse bloggausta, löysin jostain käsityöblogista idean. Olen siitä asti purkittanut kaikki langanpäät viimeistelyn jälkeen. Tuloksena siitä on nyt kolme täyttä purkkiä pätkiä. Yleishavaintona ehkä sen voisi sanoa, minkä jo tiesinkin, aikamoinen väriharakka olen, löytyy vähän joka väriä.

Nyt kevään takia avasin vanhimman purkin, tuloksenä tämä historiallinen lankamatonen. Siitä tuli paljon muistoja mieleen, mitä olin tehnyt milloinkin ja mitä lahjoja olin väsännyt jne. Tuorein tämän purkin tupsu (vasen alareuna) on peräisin Kappa-huivistani, sitä ennen on räsymattotunika ja ed. postauksen hempeä dominopeite. Vanhimmat tupsut, tumman vihreä Florica, on peräisin virkatusta jakusta ja harmaa isompi möntti ohuesta langasta tehdystä perusvillapaidasta, vanhaa tuotantoa kumpikin. Ennen niitä on lipputeemalla tehtyjen lasten joululahjasukkien ja lapasten lankaa joululta 2014, oli pakko kaivaa kuvat tähän eli Likkapimulle Irlanti + Union Jack varusteet 1D bändin fanituksen takia ja Jätkänpätkälle USA:n lippusukat:

Oranssi-violetti-vihreä rypäs madon keskellä on tulosta isommasta jämälankaprojektista, jossa syntyi itselle huivi, lapaset, sukat ja pipo, kaikki näitä hippivärejä. Samassa postauksessa sen kanssa on muutakin näitä langanpätkiä tuottaneita töitä. Turkoosia käytin omaan huiviini ja pipoon, olivat nekin  kovassa käytössä myös tänä talvena.

No pallo vaihtui toiseksi, kun vihreä ei suotunut aukeamaan, odotatkoon seuraavaa satsia.

Pilppusin pätkiä saksilla vielä vähän pienemmäksi silpuksi ja tungin ruokintapalloon. Ripustin pallon toiveikkaana pihavaahteraan ruokinta-automaatin paikalle ja odottelen lintuvieraita - kelpaako jolle kulle vihreä villa tai punainen pellava pesämateriaaliksi? Olisi kiva päästä näkemään, millaisia pesistä tulee näillä täytteillä, joku ornitoplogi voi yllättyä, jos sattuisi meillä päin pesiä tutkimaan?