Paikka varjossa, kiitos!

Todella oudon talven jälkeen tullut kevät oli myös erikoinen. Onneksi nyt menossa oleva kesä vastaa melkein unelmakesääni kelien puolesta, poutajakson katkoo sade tarpeeksi usein, ei tarvitse kastella pihaa, kaikki pysyy kauniin vihreänä ja pääsee silti käyttämään parina kesänä jemmassa olleita kesämekkoja.

Blogissani oli pitkä tauko, töissä oli kiirettä, illalla aikaa tuli käytettyä enempi pihahommissa ja muuten ulkoillen kuin sisällä koneen kanssa, ehkä taas ehdin palailla tännekin - paljon ajatuksia ja kässäilyjä pitäisi esitellä täällä.

Talven kelien takia pihassa tuli vastaan tuhoja, perennoja hävisi kokonaan näkyvistä tai ne ainakin kärsivät kovin vähälumisuudesta ja pakkasesta. Tämän kesän köynnösruusu kukkii vain hanskoissa, piti laittaa koko kasvusto palasiksi - ehkä viime kesänä se teki kukat tämänkin kesän puolesta.

Pihan kadonnutta väritystä piti lisätä kesäkukkien avulla, tässä tämän kesän suosikkini, uutuuksia omalla pihallani molemmat, punainen on rautaliuskayrtti (Vebena) ja sininen uudempi versio päivänkakkarasta.

Joku sentään ei pihassa petä, pikkupihani vanhin asukas pioni, mahtavantuoksuinen Sarah Bernhardt (luulisin), se tuli perintönä edelliseltä asukkaalta.

Joku meilläkin nauttii helteestä, Mortti näyttää mallia mukavassa itse muotoilemassaan petikolossa Jätkänpätkän vanhan vaunupeiton päällä.

Edes uudet lemmikkimme kolibrit eivät sitä häiritse - löysin nämä zimbabwelaista käsityötä olevat helmiotukset eteläkarjalaiselta torilta 'hovihankkijaltani', jolta olen jo monta kertaa ostanut kaikkea kaunista ja tukenut samalla wrongtime village-hanketta,

Mulle itselle kelpaa paremmin paikka varjosta, kiitos. Kesäni jatkuu tässä lempituolissa tai sitten sateen välissä pilviä bongaillen uusissa afrikkalaisissa tossuissani. jotka hain toiselta vakiohankkijaltani, Loviisan Laivasillan Karamaloosta.