maanantai 26. lokakuuta 2015

Kässäkirjakuukausi 19/30


Védís Jónsdóttir (toimittanut, suom. Tuula Tuuva-Hietala):  Islantilaisia neuleita, Tammi 2013


Tämä on oikea malliesimerkki kunnollisesta paksusta neulekirjasta, jossa on runsaasti malleja ja niille selkeät ohjeet. Kirja edellyttää kuitenkin valmiita neulomisen perustaitoja, sillä yleinen ohjeosuus on suppea. Kunkin mallin ohjeet vaikuttavat olevan kuitenkin perusteelliset:


Kirjassa on pääosin nostalgisia perinteisiä islantilaisia kaarrokeneuleena tehtyjä kirjoneulepaitoja ja -takkeja, mutta myös ohuesta pitsilangasta tehtyjä töitä. mekkoja ja jakkuja. Naisten mallien lisäksi malleja on tehty myös miehille ja lapsille. Mukaan mahtuu myös jokunen sukka, huivi, pipo ja lapanen. Myös ihan yksinkertaisia paitamalleja on mukana, niissä jujuna on islantilaislanka.

Kaikki ohjeet perustuvat aitoihin islantilaislankoihin, esim. Einbandiin, Léttlopiin ja Álaforsslopiin, joita ymmärtääkseni saa Suomestakin kohtuu helpolla. Näistä eka on ohutta pitsilankaa (50g = 250m), toka langoista on yleisin lankavahvuus (50g = 100m) ja viimeksi mainittu on kaksi kertaa Léttlopia vahvempaa (eli 100g = 100m). Myös joku paksumpi bulk-lanka kirjassa mainitaan.

Tämä hento pitsijakku ei heti tule mieleen islantilaisneuleena, mutta se on yksi omista suosikeistani monikäyttöisyytensä takia tässä kirjassa:


Tai tässä toinen, johon olen jo metsästellyt sopivia lankoja, näköjään mua kiehtoo jonkinlainen pitsinneulontamasokismi ohuilla langoilla:


Jos jatkan mekkolinjalla, myös tämä voisi olla kiva työvaate - jos sen alle pukee jonkun paidan:


Huomasin, etten ollut ottanut kuviini kuin yhden kaarrokepaidan eli kannen perinteisen komistuksen, siis paidan, en itse ole niin innokas kirjoneuleihminen tai paksun langan neuloja tai paksun paidan käyttäjä. Mallien piirroksia voisi kuitenkin hyödyntää, aina kun tarvitsee kivan korkeintaan kahdella värillä kerrallaan neulottavan mallin - tästä iso plussa kirjalle. 

Täytynee laittaa vielä yksi ohje esille, koirallekin voisi tekaista islantilaista perinnettä:


Hauskoja ovat myös kirjan töille annetut islanninkieliset nimet, siellä koiratkin taitavat haukkua eri tavalla, voff voff!

Sokerina pohjalla esittelen sitten vielä tämän, muista töistä selvästi poikkeavan ihanan väriyhdistelmän ja talvisen, vanhanaikaisenoloisen pikkuneidin setin, joka on  kirjassa suosikkejani väriensä takia. Tästä aiheesta kirjoittelin lisää myöhemmin.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti