Kehtaanko edes paljastaa...joo, pakko kai. Virkkasin pitsiliinan valmiiksi jo noin viisi vuotta sitten. Siitä asti se on pyörinytnurkissa odottamassa kohtaloaan. Se tuntui olevan vain omituinen mytty, en saanut sitä silittämällä oiottua, jotenkin se kinnasi koko ajan jostain. En tiedä, mitä aikanaan tein pieleen, mutta aloitin liinan jo parin kertaan, ohjeen mukaan sen olisi pitänyt olla 8-kulmio, mutta mun käsialalla siitä olisi tullut pelkkää laskosta, joten purin ja jätin kaksi kulmaa tekemättä.
Nyt jossain tarmonpuuskassa lomalla vihdoin päivitin varusteitani ja ostin Biltemasta pitkään jo hypistelemäni apulaiset pingottamiseen. (Löytyy näistä toki muualtakin kauppojen leluosastoilta, näiden hinta oli noin 15,-/paketti. Olisi voinut olla fiksumpi ostaa kuviottamat laatat, numerot vähän irtoilevat, mutta nämä on hauskemmat!)
Olen pitkään pingottanut kaikki työt levittettävän rahin avulla (näkyy alakuvassa apulaisen alla pystyssä ja koottuna).
Saapa mamma nyt leikkiä väreillä - tai hypätä ruutua, jos ei pingottaminen huvita. Ostin kaksi pakettia, riittää aika isoon työhön ja paloista saa aika monenmallista alustaa. Nyt tähän kokeilukäyttöön tuli kaikki palat.
Laiska apulaiseni tuli mukaan hommiin henkiseksi tueksi, kun piti löytää aurinkoinen eli lämmin paikka ja sehän oli kyljellään köllöttävän rahin päällä pingoitustyömaani vieressä. Laiska se on onneksi ja on sitä siksi, ettei välitä pummia nuppineuloja pingoituksesta, kuten edesmennyt veljensä teki.
...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti