Myös nämä kaksi kirjaa liittyvät opintoihini, jossa kokeiltiin sekä kasvi- että sienivärjäystä. Tämä värjäyshomma kuuluu listalleni tätä pitäisi tehdä enempi - mutta muut asiat ovat ajaneet edelleen. Ei oikein ole hyvää paikkaakaan tälle hommalle, kaipaisin ulkopataa ja isoja kuivatustiloja.
Ihan eka ja pitkään ainut värjäyskirjani oli Klemolan kirja, jossa ei ole värikuvia kannen kuvia lukuun ottamatta yhtään - jotenkin hassua aihepiirin takia, mutta toki ei niitä kai ollut muissakaan tämän ajan kirjoissa tai T-kirjojen sarjan kirjoissa kovin paljoa.
Ihan eka ja pitkään ainut värjäyskirjani oli Klemolan kirja, jossa ei ole värikuvia kannen kuvia lukuun ottamatta yhtään - jotenkin hassua aihepiirin takia, mutta toki ei niitä kai ollut muissakaan tämän ajan kirjoissa tai T-kirjojen sarjan kirjoissa kovin paljoa.
Kirjassa on toki edelleen käyttökelpoiset tarkat ohjeet värjäämiseen ja lisäksi myös materiaalien tietoja, väriaineiden tietoja, kasvien keräämisen ja käsittelyn ohjeet. Mukana on lähinnä kotimaisiin kasveihin liittyviä ohjeita ja vähän myös ostovärien ohjeita, krapia, kokenilliä ja indigoa - jotta saisi värjättyä myös punaista ja sinistä.
Itse kokeilin koulun harjoitustyönä vähän perusteellisemmin värjäämistä haavan lehdillä - koska silloiselta mökiltämme kaadettiin sopivasti puita. Sain aikaiseksi yhdestä väriliemestä useita erilaisia kellertäviä ja vihertäviä lankoja, kun vaihtelin lankojen puretusaineita ja värjättävän langan alkuperäistä väriä valkoisesta harmaisiin. (Nämä mainitut langat löytyvät edelleen vyyhdeiltä jostain laatikostani, voisihan nekin neuloa siksi neuletakiksi, joksi ne aikanaan suunnittelin.)
Toinen värjäysharjoitteluni liittyi sienivärjäykseen. Siinä materiaalin esikäsittely aiheutti meille melkein häätöjä opiskelukämpistämme, kun kuivattelimme syksyllä keräämiämme sieniä vinteillä ja varastoissa talven kurssia varten. Löysimme esim. jotain outoa tunnistamatonta sieltä reilusti ja keräsimme sitä ison kasan sillä lopputuloksella, että saimme paljon harmaahkoa lankaa. Värjäykseen kelpaavia sieniä on paljon, mutta niitä kerätessä pitää olla tarkkana, ettei sotke niitä sekaisin ruokasienten kanssa, esim. todella myrkylliset seitikit antavat hyvin punaista väriä.
Kirjassa on hyvin tarkasti selostettu värjäyksen kemiaa, annetaan ohjeita sienien tunnistukseen ja toki myös ohjeet varsinaiseen värjäykseen. Lopussa on myös opetussuunnitelman runko vaikka sienivärjäysopintopiiriä varten. Ja mukana on jo värikuviakin ja ihania tunnelmointikuvia väripatojen äärestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti