Ihan minä itse

Lapseni ja luonto, takkatuli ja riippumatto, yllätysten järkkääminen, värit ja vuodenajat, kissat, koti  ja kierrätys, omin käsin tekeminen, kaikenlainen kotoilu, uuden oppiminen, luova laiskottelu – siinä listaa minulle tärkeistä asioista, ei kuitenkaan kovin tyhjentävästi…kerron täällä lisää myöhemmin ajan kanssa, mutta tästä aloitan nyt.

Jos olisin joku rakennus, olisin punainen leikkimökki. Jos olisin säätila, olisin pilvipouta. Jos minun pitäisi olla joku auto, panen hanttiin, olisin mieluummin polkupyörä. Jos olisin puu, olisin kotipihan pihlaja. Ja lintuna olisin tilhi sen oksalla. Jos olisin sarjakuvasankari, olisin Karvinen eli omapäinen, laiska ja hyvin passattu kissa. – No tämä viimeinen ei taida olla kovin hyvä, ei mene läpi edes kahdelta teiniltäni, jotka valitsivat aikanaan äidilleen pipon, jossa lukee ”touhutäti”. Kotijoukkoihin kuuluu oleellisina osina laiskoja ja passattuja karvisia kaksin kappalein – kotimaisten herukkalajikkeiden perusteella nimetyt katit Mortti ja Vertti(ina).

Käsityöt ovat olleet käytännössä jokapäiväistä hupiani ihan nuoresta, eli koko lailla 40 vuotta jo. Ellen jostain syystä pääse konkreettisesti tekemään mitään jonain päivänä, ainakin suunnittelen ja ideoin uusia juttuja. Ideoita on jemmassa jo monta kertaa enempi kuin aikaa tulee ikinä löytymään niiden toteuttamiseen. Myös käsityöalan koulutus löytyy, leipätyöni on onneksi ihan muulla alalla. Käsityöt ovat tapani rentoutua ja tyhjätä pää sekä vastapainoa työlle, jossa syntyy konkreettista valmista kovin harvoin.

Hommailen käsitöiden ohessa kotona muutakin, leivon ja teen ruokaa uutta kokeillen, sisustan, luen, rapsutan kissoja ja pientä pihaani – kaikki ne tulevat näkymään täällä jatkossa, vaikka käsitöitä varmaan painotan. Kässäilyn, kokkailun ja kissojen lisäksi minua kiehtoo kierrätys. Käyttökelpoisen tavaran tai materiaalin poisheittäminen tuntuu pahalta, joten yritän miettiä, miten voisin kaikkea hyödyntää ja lopulta, ellei se onnistu, kuskaan kuorman tavaraa Konttiin tai Kierrätyskeskukseen. - Mites tähän nyt tuleekin niin paljon k-sanoja?

Muiden blogeja olen seuraillut jo aikaa, paljon kaikkea kivoja ideoita ja kiinnostavia linkkejä olen löytänyt ja hyödyntänyt, mutta omaan riittää rohkeus ja aika vasta nyt. Tarkoituksena on myös satsata kuvaamiseen paremmin, ajan kanssa, ehkä bloggaaminen tuo puhtia siihen. Aluksi keskityn enempi tuhanteen sanaan kuin kuvaan ja opettelen kantapään kautta, mitä kaikkea blogissa voi olla.

 

Käsitöihin liittyviä välineitä ja materiaaleja on nurkissani yllin kyllin, melkein yhtä paljon kuin ideoita. Mutta pullonkaulana on tila, sitä meillä on kotona liian vähän, kaikki pitää kaivaa joka kerta erikseen esille, kun inspiraatio iskee. Ompelu hoituu ruokapöydän päässä. Kangaspuuni ovat oleilleet varastossa siitä asti, kun muutin opiskeluajan yksiöstä isompaan perheasuntoon – eivät ole yksiön makuualkovin jälkeen muihin koteihin enää mahtuneet sisälle. Onneksi lankakerät, koukut ja puikot mahtuvat helposti mihin vaan ja niitä on helppo liikutella, niitä hyödynnän eniten tällä hetkellä.

 

Käytän liian usein laiskuuksissani apunani valmiita ohjeita tai kaavoja vaikkakin aina jotenkin soveltaen tai yhdistellen useampaa ohjetta. Haaveena on jatkossa haastaa itseäni enempi ja tehdä ihan alusta asti ideoiden omia töitä ja ehkä jopa kirjoitella ohjeita niistä.

 

Miksi mulla on Narut umpisolmussa? Koska se Mies, joka asuu meillä, kommentoi kässäilyni sen olevan ’umpisolmujen tekemistä naruihin’. Onneksi hän sentään usein varmistelee, onko mulla naruja riittävästi vai pitääkö lähteä narukauppaan.

Kesää odotellen, keväästä nauttien

Satu