Eniten syntyy: mitä, mistä ja miten

Eniten vuosien varrella olen ehdottomasti tehnyt neuletakkeja, jakkuja sekä paitoja sekä pipoja ja huiveja itselleni, toki unohtamatta lapasia, sormikkaita ja sukkia pakollisina välipaloina. Ja samoja juttuja toki olen tehnyt myös omille lapsilleni. Lähipiiri on saanut pääasiassa vauvojen ja pikkulasten junasukkia ja kypärämyssyjä sekä joitain neulepaitoja lahjoiksi.

Lempin ja Helmin sukat 

Ullan arkistoista löydettyä revontuli-huivia, vähän sovellettuna reikäisempänä versiona, olen tehnyt koko lähipiirin naisille lahjaksi, seuraava on kai jo 10. huivi tällä mallilla.

 

Ylin ja alin lahjaksi, vihreänturkoosi jäi itselle

Materiaalina käytän mieluiten villaa tai tarvittaessa kestävämpää villasekoitetta ja bambua tai bambusekoitetta. Viime aikoina kaupasta olen kotiuttannut myös pellavaa, jota olen kutonut kangaspuilla eniten, nyt se kiehtoo myös neulottuna. Samoin alpakka ja silkki sekoitteena muiden kuitujen kanssa. Tekokuitu 100-prosenttisena ei oikein tunnu hyvältä mihinkään työhön kesäkäyttöön sopivia viskoosikankaita lukuun ottamatta. Yksi poikkeus tähänkin sääntöön on, tein perheen naisväelle muutama kesä sitten minipontsot ja kesäkassit Novitan kierrätyslangasta Flip flopista, joka oli kehrätty vanhoista muovipulloista. Pontsoja pystyy pitämään paisteessa hartioiden suojana ilman suurta tuskaa, vaikka virkatessa lanka natisi ikävästi.

Tekniikoista neuleet ovat hallinneet tekemistäni pitkään. Neuleissa innostuin perustaitojen jälkeen kirjoneuleista, tykkäsin sommitella itse kuvioita  ja miettiä niihin värejä. Sitten kokeilin intarsiaa vähän joka paikassa, alla siitä esimerkkinä pitkäaikainen suosikkipaita

Viime vuodet olen suosinut erilaisia pintaneuleita, palmikoita, oikeilla ja nurjilla silmukoilla tehtyjä kuvioita sekä pitsineuleita tai/ja raitoja tai muuta värien yhdistelemistä.

Parina viime vuonna ekana jo ennen kouluunmenoa oppimani lankatyötekniikka virkkaus on noussut taas rinnalle ja melkein ohi, mahtaako olla ikäkysymys? Virkkauksen suhteen olen aika kaikkiruokainen, pelkkä pylväspinta kiinnostaa tai sitten pitsi tai ruutuvirkkaus ja samalla tavalla ihan kaikki, mitä koukulla saa aikaan. Kun löysin keväällä tämän sivuston (jota ei ole enää edes vähään aikaan päivitetty) sormet syyhyävät yhteen jos toiseenkin tätimäiseen virkkaushommaan ideoiden sivuston kuvien pohjalta. Jotain jo teinkin, kukkakoristeita tyynyihin, jotka saavat paikan oranssilla päiväpeitteellä, kunhan saa ne vaan ommeltua.

Pätkävärjätyt langat ovat kiinnostaneet paljon erityisesti pienissä töissä, mä kun innostun väreistä ja niiden sotkemisesta muutenkin helposti ja olen siksi ostanut kerän pari aina kun joku vastustamattoman iiiihana väriyhdistelmä on tullut vastaan. Nyt taidan onneksi olla pääsemässä irti niistä, ainakin melkein, kunhan saan vielä tuhottua varastoidut hankinnat johonkin.

Kaduttaa nyt jälkiviisaana kunnolla, etten ole kuvannut tai edes kirjannut ylös kaikkia tekeleitäni, monista opiskeluaikaisista töistä onneksi löytyy (dia)kuvia. Iso osa töistäni on tallella, onneksi, koska koen kovin vaikeaksi hävittää itse tehdyn työn.

Tilasin itselleni kangasmerkkejä omiin tekeleisiini kiinnitettäväksi, niissä on kuvituksena toinen lempieläimistäni, pingviini. Merkeissä on mukana värejä vaikka muille jakaa, joten pitäisi löytyä joka työlle sopiva nimilappu.